HETKI SAVUN KESKELLÄ

Kirjoitettu juhannuksen alla. Tekijöinä Elias ja hänen uskollinen ystävänsä (joka juuri hetki sitten tunnusti olevansa humanisti) Magnusti.


Tapasin Bermudan kolmiossa
valkoiseen puetun morsiamen
sanoin hälle
vietä kanssani tähdetön yö

Palaa takasin, kuten
ihmisen rakentamat varjot jää

Ps. Tämä muistetaan, kuten kaikki edellisetkin kerrat - joka ikinen.

VAPAUSPÄIVÄN ONGINTOJA 3: KULTAINEN TAPAOPPIKIRJA, OSA 1

Tämä ja kaksi seuraavaa vapauden päivän tekstiä käsittelevät Erasmuksen hengessä ihmisen kouluttamista ylevien periaatteiden mukaisesti. Tekstit on kirjailtu ylös syyskuussa 2005. Lukekaa ja sivistykää, sivistymättömät!

---

Arkipäivän kultainen tapaoppikirja 21. vuosisadan suomalaisille sivistymättömille persoonille – eli niille jotka tuntevat epävarmuutta käytöksensä taidoissa ja saavat siitä moitteita kuulla, tai liiassa varmuudessaan epäonnistuvat samansuuntaisin lopputuloksin.

Molemmat edellisistä ovat vikoja, toinen vain selvemmin nähtävissä. Molemmat myös korjattavissa.

JOHDANTO

Elämme julmassa maailmassa. Elämme maailmassa, jossa jokainen luulee itsestään liikoja, tai sitten vähättelee ominaisuuksiaan ja kykyjään parantaa elämänlaatuaan. Ne jotka pöyhkeilevät taidoillaan ja sivistyksellään törmäävät toistensa kanssa yhteen ja seurauksena on usein onnettomuus (onnettomuudella tarkoitan mielipiteiden järkkymistä ja niistä osittain luopumista, tai itsepintaista kiinnipitämistä, joka toisaalta onkin hyvä, vaan ei palvele lopullista päämäärää.) Ja taasen ne jotka eivät omista mielipiteistään osaa pitää kiinni ovat toisaalta menetettyjä tapauksia jo kättelyssä, mutta pitkällisen koulimisen kautta mahdollisia saavuttamaan ylemmän päämäärän – sivistyksen (sivistyksellä tarkoitan yksinkertaisesti ihmisen tapaa toimia ympäristönsä kanssa helposti ja harmia muille, kuten ei myöskään itsellensä, enemmin määrin aiheuttamatta.)

Mutta niin kuin totta kuin elämme maailmassa, jossa niin selvästi jokaisella elävällä tapaa tällä vuosisadalla olla tavaton kiire (syyt tähän kiireeseen ovat selostettavissa historiasta, mutta saman kiireisyyden vuoksi en salli itselleni aikaa tätä selostusta valmistaa), joudun supistamaan ohjeistukseni melko kapealle alalle. Se on sääli sinänsä, sillä uskoakseni ihmisen apinamaiseen kalloon tieto ei hellävaraisesti ole koskaan juuttunut. Aina on tarvittu jotain kättä pidempää, jotta edes alkeellisen tapakulttuurin vivahteet olisivat saavuttaneet määränpäänsä. En halua edellisellä kommentilla millään tavalla vähätellä juuri meidän vuosisataamme, joka käsiteltävänä aiheena pidän, sillä tätä samaa moukkamaisuutta (moukkamaisuudella tarkoitan sitä ajatusmaailman ja tapakulttuurin peruselementtiä, joka tämän kirjan lukijalla on päällimmäisenä henkisenä tilana, ts. kenties meitä kaikkia) on esiintynyt myös muissa ihmishistorian vaiheissa, jopa niinkin peruslähtökohdiltaan sivistyneissä kulttuureissa, kuin Perikleen Ateenassa, tahi kolmannen valtakunnan aatelistossa. Aika ei tee poikkeusta, ihminen tekee. Ja se poikkeus on ihmiselle läpi historian ollut kantapään kautta koettavissa – helpommalla ei suurinkaan filosofi ole selvinnyt.

Mutta tänään emme puhu historiasta (paitsi välistä viittaamalla menneisiin oloihin ja henkilöihin, korostamalla hyviä tai huonoja puolia menneiden kulttuurien tapahtumissa), vaan keskitymme ihmisen arkipäiväiseen kaavaan, päivän pituiseen matkaan – heräämisestä unen valloittavaan autuuteen (käytän hienoja sanoja korostaakseni asioita, joita henkilökohtaisesti pidän arvokkaana ja joista saan voimaa, en niinkään korostaakseni oppineisuuttani, tai haluani keikaroida hienoilla sanoilla, joista en todellisuudessa ymmärrä muuta kuin rakenteen.) Tarkastelukohteekseni olen valinnut 21. vuosisadan suomalaisen yhteiskunnan, siinä vallitsevan kulttuurin, ja tavat toimia herättämättä pahaa verta ympäristössään.

Miksi suomalaisen? Rakas ystäväni, niin totta kuin Churchill oli britti ja Bismarck suuren Saksalaisen valtakunnan kokoonpanija, totisesti allekirjoittanut on, elää ja vaikuttaa pohjoisen piskuisessa maassa nimeltä Suomi ja on täten suomalainen henkeen ja vereen. Tarkastelen maanmiehiäni, koska heidän sielunmaisemansa tunnen parhaiten ja osaan vetää niistä tarvittavat johtopäätökset sivistääkseni heitä. Masentuneesti täytyy myöntää, että tämän teoksen kannalta olisin toivonut syntyväni kenties johonkin hieman vanhempaan kulttuurikehtoon (en sanoillani halua vähätellä suomalaisen kulttuurin aikaansaannoksia, vaan pelkästään niitä sisäisiä malleja, jotka vahvasti osaksemme tapakulttuurisesti ovat jääneet elämään ja tämän kaikenkin vain omaa työmääräni ajatellen, en mielenkiinnon puuttumisen näkökulmasta), sillä se mielenlaatu johon suomalaiset yli puolenvuosituhannen sorron jälkeen on antanut itsensä vajota, on vielä liian voimakkaasti trauman kourissa vielä niin läheisten järkytysten jäljistä. Mutta lupasin jättää historian kokonaisvaltaisena kulttuurirakenteluna toiseen kertaan ja sanani yritän pitää. Syyksi aiheeni suomalaisuuden käytösmallien tarkasteluun perustelen siis etnologiselta mallilta lähtevien vaikutteiden pohjalta ja näen tämän tässä osassa kokonaisvaltaiseksi perusteluksi aiheesta. Teos itsessään tulee varmasti antamaan enemmän selvitystä aiheesta (jos tämä jäi joitakin vielä vaivaamaan) kunhan sinne asti ensin olemme päässeet.

Ja se hetki koittaa nyt. En ole koskaan nähnyt johdannon kirjoitusta erityisen määräävänä tekijänä teoksen kannalta, sillä mielestäni varsinaisen teoksen itsessään pitäisi vastata niistä puutteista ja moraalittomuuksista, joita se mahdollisesti pitää sisällään. Päätän siis johdannon tähän ja siirryn itse aiheeseen kuvailemaan suomalaisen 21. vuosisadan persoonan virheellistä tapakulttuuria ja malleja sen korjaamiseen.

Tekijä

Ps. Käytän mallihenkilönä tarkastelukohteenani mieshenkilöä hahmottaakseni paremmin muutamia intiimejäkin seikkoja tapakulttuurissa, joita koen tarpeelliseksi oikaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö naiset pystyisi vetämään tekstistä tarvittavia johtopäätöksiä omiin tekemisiinsä, tosin jossain määrin muuteltuina. Kiitos.