IV kohtaus
(Laulun kuluessa miehet ovat edenneet näyttämölle, jossa he laulun päätteeksi törmäävät toisiinsa.)
GUSTAV: Tyranni Kristian! Ei se yksin miehelle riitä, että aatelisena joutuu matkustamaan haisevien ja kiroilevien talonpoikien kanssa yli Suomenlahden sillilaivassa joka on reikiä täynnä ja sen jälkeen käydä jalkapatikassa Turusta Naantaliin, kun vieno ja petollinen birgittalaissisar piti miestä vankkureissaan syntinä ja häpeänä! Ei, mitä saa mies vielä perille päästyään kestää! Kun silmänsä matkan rasituksesta haluaa hetkeksi antaa levätä kirkkaan sinitaivaan kajossa, niin eikös jo maisemaa ilmesty saman tien pilaamaan pahin kaikista pahanilmanlinnuista, Tyranni Kristian!
KRISTIAN: Ja kehtaat vielä valittaa matkastasi Gustav Eriksson, joka tosin olet sukusi kautta aateliarvosi hankkinut jo yli kolmesataa vuotta sitten! Minun hallinta-aikanani sinun kaltaisesi pyrkijä ei etenisi edes porvarin tasolle. Ja kuinka julkeat puhutella minua,
GUSTAV: Sinulle en ikipäivänä kunniaa tule tekemään enkä edessäsi polvistumaan. Murhateoillasi olet häpäissyt niin itsesi kuin maasikin. Häpeäisit jos vielä jotain hävetä osaat!
KRISTIAN: Se mitä tulee tekoihini, en ole selitysvelvollinen niistä kellekään, viimeiseksi sinulle, pyrkyri Eriksson. Unohdat jatkuvasti paikkasi ja mitä luultavimmin myös omat tulevaisuudenkuvasi ja tarkoitusperäsi. Niin kuin huhut korviini ovat kertoneet, olet Taalainmaalla alkanut houkutella talonpoikia kuninkaan vastaiseen kapinaan. Varmasti ehkä juuri näiden kiireiden tähden jätit saapumatta Tukholmaan valtiopäiville, kun sinut sinne muiden muassa kutsutin?
GUSTAV: Tänä päivänä näyttää tosiaan siltä, että olen ainoa järkeään käyttävä mies Ruotsin maassa. Mutta mitä tarkoitat puhuessasi tarkoitusperistäni, ryökäle, kerro mitä ajat takaa.
KRISTIAN: Olet lukenut liikaa satuja, Kustaa Eerikin poika, liikaa onnellisia tarinoita. Vain saduissa rohkea nuorukainen voittaa prinsessan ja puoli valtakuntaa tappamalla lohikäärmeen ja pelastamalla neidon. Mutta tosielämässä on eri säännöt. Vaikka yhtä kaikki, myös prinssi joutui murhaamaan saadakseen haluamansa. Samoin jouduin minä, vaikka uhkaava tekijä ei tällä kertaa ollutkaan satuolento vaan muutama tusina eläviä aatelisherroja. Uhka ennen kaikkea, jonka joutuu raivaamaan tieltään, ennen kuin voi taas hengittää vapautuneesti.
GUSTAV: Sinä siis todella olet hullu. Mutta aivan liian hempeiksi on ne tarinat muotoiltu, jotka sinusta olen kuullut kerrottavan. Olethan mieleltäsi sairas ja lisänimi Tyranni kertoo totta tosiaan liian kaunistelevasti luonteestasi. Mestasit koko Ruotsin aatelin! Sture ei sinulle riittänyt, mitä pelkäsit? Etkö olekaan niin varma itsestäsi?
KRISTIAN: Minä olen aina varma siitä mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Totta on, Sture oli isoin kala ja ilman häntä muut olisivat varmasti eksyneet, mutta elämme levotonta aikaa. Osaatko muka itse ennustaa huomista päivää ja kertoa kuka silloin istuu kruunu päässään, jos edes yksi varteenotettava kilpailija kuninkaalle kuljeskelee vapaana. Piru aatelin periköön. Sille roskasakille ei tilukset riitä, valtaa ne ryökäleet tahtovat, valtaa ja mammonaa. Mutta niistä hankkiuduin eroon. Ja se mitä kuningas tekee on aina oikein. Ei kuningas osaa vääriä tekoja tehdäkään.
GUSTAV: Mutta vielä yksi Ruotsin aatelisherroista on vapaalla jalalla ja hengittää hyvinkin luottavaisesti. Häntä et juonillasi johtanut harhaa, Tanskan kuningas Kristian!
(Gustav tempaa miekkansa esille.)
KRISTIAN: On totta että silloin tällöin kuninkaatkin unohtavat asioita. Mutta ne eivät ole koskaan kovinkaan merkityksellisiä, kuten nyt tämä sinun tapauksesi. Ja sen todistan!
(Kristian heilauttaa miekkansa esille.)
KRISTIAN: Hurraa Kalmarin unioni ja sen ainoa kuningas Kristian! Hurraa!
V kohtaus
(Miehet hyökkäävät toisiaan kohti, Sigbrid nousee lavan reunalta ja hyppää heidän väliinsä.)
SIGBRID: Ette kai unohda että olette täällä minun kutsumanani ja vieraina, vierainanipa hyvinkin! Aiotteko todella tappaa toisenne turhan päiten ja jättää valtakunnat vihollisienne käsiin? No Kristian, mitä mulkoilet?
KRISTIAN: Ah Sigbrid! Suo anteeksi, en lainkaan huomannut sinua...oletin että olisimme tavanneet kahdestaan, mutta oletkin kutsunut, tuota kutsunut...
SIGBRID: Niin, kutsunut myös Gustav Erikssonin luokseni. Oliko se kenties virhe? Häiritseekö hän sinua, Kristian?
KRISTIAN: Minuako? No eihän toki, seiskoon tuossa vaan, kaikin mokomin. Minä vain hieman hermostuin, en pidä yllätyksistä...
SIGBRID: Lopetä tuo turhanpäiväinen hölötys ja laita miekkasi tuppeen! Ja sama sinulle Gustav, koittakaa nyt käyttäytyä kuten kuninkaat käyttäytyy. Siinä meillä vasta pohjoisten kansojen kunnian miehet, hah!
(Miehet luopuvat aseistaan.)
GUSTAV: Olet meille mielestäni selityksen velkaa Sigbrid. Kuten näkyy olet kutsunut meidät molemmat tänne salaa toisiltamme? Mitä ajat takaa?
SIGBRID: Salaa teidät toisiltanne tänne kutsuin, pakko kai se on myöntää. Mutta sen tehdessäni ajattelin teidän molempien parasta. Ymmärrättekö?
KRISTIAN: En ymmärrä, enkä ole varma haluanko edes ymmärtää.
SIGBRID: Ole vaiti senkin verenhaluinen rakki ja kuuntele mitä asiaa minulla on! Turhaan en ketään luokseni kutsu! Turhaan ei Sigbrid saarellaan tultaan sytytä. Aina siihen on olemassa syy, sepä hyvinkin. Sinä Kristian, et olisi iki päivänä Sturea kaatanut ja asemaasi noussut ilman minun neuvojani. Tyhjin käsin olisit joutunut palaamaan Kööpenhaminaan ja selitellä siellä aatelisille seikkailujasi. Ja sinä Gustav, missä olisit jos en olisi paljastanut sinulle talonpoikien heikkoja kohtia? Olisitko ilman minua kääntänyt heitä puolellesi?
GUSTAV: Kaikki kunnia sille mitä olet eteemme tehnyt, mutta syökö vanhuus ymmärrystäsi? Onko järkesi sammunut? Auttamalla meitä molempia olet samalla usuttanut meidät toistemme kimppuun! Tarkoitusperäsi on hämärä ja ajaa kaiken tyhjiin!
KRISTIAN: Niin Sigbrid, mitä oikein ajattelit?
SIGBRID: Senkin pölkkypäät! Ettekö tosiaan näe metriä pidemmälle eteenne? Minunko ymmärrykseni kehtaatte asettaa kyseenalaiseksi?
GUSTAV: No selitä nainen mitä tarkoitat! Tämä asia on jo tarpeeksi häiritsevä, älä sekoita soppaa liikaa, se kiehuu pian yli!
SIGBRID: Mitä nyt näen edessäni? Näen kaksi pohjoisten maiden vahvinta miestä. Kaksi häikäilemätöntä miestä. Kaksi miestä, joille ei mikään ole mahdotonta, jos he vain tietävät mitä todella haluavat. Jos teistä tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen usuttanut teidät vastakkain, en ihmettele. Tällä hetkellä asia onkin niin, mutta se on oleva vain välivaihe, välivaihepa hyvinkin! Mitä tulee vihollisiinne, Sture oli raivattava tieltä. Siitä miehestä ei viime kädessä olisi ollut kuin harmia. Ja sama pätee kaikkiin muihinkin aatelisherroihin. Kun Kristian hoiti työnsä Tukholmassa, ei minulle jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lähettää sinut Gustav Taalainmaalle käännyttämään talonpoikia kapinaa varten. Ja siinä onnistuit! Samoin kuin Kristian Tukholmassa, sielläpä hyvinkin!
GUSTAV: Sinäkö siis olet Tukholman verilöylyn takana Sigbrid? Sinäkö siis annoit Kristianille käskyn?
SIGBRID: Minä en koskaan anna käskyjä, minä vain ehdotan. Ja mitä Tukholmaan tulee, niin vähempikin olisi riittänyt Kristian! Alunperin ei ollut puhe kuin neljästä miehestä, lipesikö homma käsistä vai?
KRISTIAN: Sen kun tietäisi...ehkä viinillä oli hieman tehnyt työtään minussa ja innostuin, kenties turhan sopimattomalla tavalla...niin...
SIGBRID: Senkin vanha juoppo. No oli miten oli, tapahtui mitä tapahtui, te olette ainoat jäljellä olevat. Teitä ei uhkaa kukaan! Sisäinen välienselvittely saa luvan jäädä ja laajentuminen voi alkaa. Yhdessä se pystytte siihen, mutta vain yhdessä. Kuvitelkaa mikä mahdollisuus?
(Hetken hiljaisuus.)
GUSTAV: Sigbrid! Hetken jo ajattelin, että puhut järkeä, mutta totta tosiaan liika eristäytyneisyys saa ihmiset sekoamaan. Me kaksi, minä Gustav Eriksson ja tuo, Tanskan kuningas Kristian, olemme vihollisia. Me käymme tälläkin hetkellä sotaa keskenämme. Ja mitä tulee hyötynäkökulmaan Tukholman mestauksista en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi. Totta on että en itsekään välittänyt aatelisista, niistä pyrkyreistä, mutta heidän mukanaan meni myös omia sukulaisiani. Perhettäni Sigbrid, perhettäni! Miten voit kuvitella että voisin liittoutua miehen kanssa, joka haluaa pitää päässään niin Tanskan kuin Ruotsinkin kruunua? Kalmarin unioni on kuollut ja kuopattu! Minä en suostu palaamaan ajassa taaksepäin! Minulla on omat suunnitelmani heti kun olen sodan voittanut ja ne suunnitelmat aion viedä itse läpi.
SIGBRID: Sinä ja sinun suunnitelmasi! Osata arvaan mitä ne pitävät sisällään! Ruotsin oman, puhtaan ja korean kansallisvaltion, olenko oikeassa Gustav?
GUSTAV: Olet oikeassa. Entäs sitten?
SIGBRID: Riittääkö se sinulle? Jos olet valmis tunnustamaan että olet valmis jättäytymään tänne pakkasen armoille koko loppu elämäksesi ja painamaan päähäsi ainoastaan Ruotsin kruunun, joka ei paljoa paina, niin vannon etten enää häiritse sinua. Jos olet tosissasi sanoessasi että se vähä sinulle riittää, niin olen totta vieköön erehtynyt suhteesi ja myönnän erehdykseni. Siis vastaa minulle!
GUSTAV: Mitä minun pitäisi vastata? Pitäisikö minun sanoa, että Ruotsissa ei ole kylliksi, vaan haluan kaiken lisäksi myös Tanskankin? Niinkö minun pitäisi sanoa?
SIGBRID: Juuri niin, mutta ei siinäkään kylliksi. Tanskan lisäksi haluat myös Venäjän, Puolan, Liivinmaan, Preussin ja kaiken muunkin mihin mahdollisuudet riittävät!
GUSTAV: Shh! Olethan järjiltäsi, nyt vasta tosiaan sen huomaan. Tajuatko Keisarin vakoojien määrän? Tajuatko niiden valloitusten suuruuden mihin Sulttaani Soliman on kyennyt? Voitko tosissasi puhua minusta heidän rinnallaan?
SIGBRID: Senkin pelkuri! Kristian, sano nyt sinäkin jotain!
KRISTIAN: En tosiaan tiedä mitä sanoa. Täytyy myöntää, että olen yhtä ymmälläni kuin Erikssonkin. Kyllä minä unionin ymmärrän ja sitä asiaa eteenpäin ajankin, mutta että Venäjä ja Preussi...etköhän nyt hieman Sigbrid liioittele?
SIGBRID: Mikä teitä vaivaa? Katsokaa ympärillenne. Katsokaa niin näette. No mitä näette?
KRISTIAN: Merta ja metsää.
SIGBRID: Ei! Teidän mertanne, teidän metsäänne! Suuret mahdollisuudet tuottaa itse kaikki mitä maa tarvitsee. Suuret mahdollisuudet eristäytyä muusta Euroopasta ja iskeä sitten takaisin kovemmin kuin kukaan arvaisi. Mitä on keisarin mahti? Kuinka moni Preussin talonpojista edes perimmältään tietää kuka hänen herransa on? Paavi on menettänyt arvovaltaansa, kiitos sen hätiköivän kirkonmies Lutherin. Talonpoika ei enää tiedä mihin uskoa. Uskoako pyhimyksiin vai teeseihin? Uskoako Paaviin vai Lutheriin? Uskoako Keisariin vaiko vapauttavaltiaaseen, joka hyvin voi tulla niin Konstantinopolista kuten myös Tukholmastakin! Ymmärrättekö? Tämän otollisempaa aikaa ei ole ollut, eikä varmasti koskaan tulekaan. Ja tällaisen mahdollisuuden te aiotte jättää käyttämättä siksi koska pelkäätte Keisaria tai siksi että haluatte tapella keskenänne jostain olemattomasta Unionista ja pohjoisten maiden arvovaltakiistoista. Koko Eurooppa on auki, sen kuin menette ja otatte sen. Mutta sen tähden asioiden on muututtava. Ja ensimmäinen muutos on liitto teidän kahden välillä. Vain yhdessä te tähän kykenette, vain yhdessä, ette yksin.
GUSTAV: Puhut paljon noita Sigbrid, puhut paljon ja paljon on totta puheessasi. Mutta saat samalla kaiken kuulostamaan liian yksinkertaiselta. Puhut siten kuin ongelmia ja vastoinkäymisiä ei olisi olemassakaan. Siten kuin olisimme jo voittaneet. Mutta entäs jos me häviämme? Entäs jos keisari ajaa meidät tiehemme ja seuraa kannoillamme aina Tukholmaan saakka? Sen jälkeen meillä ei ole enää mitään hallittavaa, kaikki on menetetty! Ja pahimmassa tapauksessa päämme kolisevat Tukholman torilla kansan jalkoihin, kuten niin monen meitä ennenkin. Älä aliarvioi Keisaria, Sigbrid.
SIGBRID: Ette siis uskalla ottaa riskiä? Ette siis uskalla muuttaa historiaa? Vai ettekö uskalla ryhtyä siihen yksin?
KRISTIAN: Minä en muutenkaan ole enää kovinkaan hyvässä huudossa Kööpenhaminassa. Jos palaisin takaisin ja kertoisin heille haluavani Euroopan valtiaaksi, niin pääni katkaisemiseen ei enää siinä vaiheessa Keisaria tarvittaisi, sen toimen hoitaisivat Tanskan herrat ilomielin. Liittoja tarvitaan, muuten en voi tällaista ajatellakaan.
GUSTAV: Itse olen juuri Taalainmaan talonpoikien kanssa edennyt aina Turkuun saakka. Heidän suurin haaveensa on ylittää Suomenlahti ja marssia voittajina Tukholmaan. Miten he minuun suhtautuisivat jos nyt kävelisin heidän luoksensa ja sanoisin, että suunnitelmiin tuli muutos: me lähdemmekin Roomaan ja syrjäytämme Paavin! He ovat vain yksinkertaisia miehiä, Sigbrid, eivät edes palkkasotilaita. Rajansa kaikella.
SIGBRID: Hyvä on! Ette ole edes kuunnellut kaikkea mitä sanottavanani on, vaan ennakoitte asioita. Totta kai heidän kanssaan pitää puhua. Ja yhdessä, minä Kristian ja sinä Gustav, me kyllä käännämme heidän päänsä. Lupaamme heille kuun taivaalta ja läänityksiä Loviisasta, niin kyllä he suostuvat. Mutta minkäänlaista perääntymistä ei saa ilmetä, se painakaa mieleenne! Ja nyt kertokaa minulle...oletteko mukana?
(Hiljaisuus. Gustav ja Kristian mulkoilevat toisiaan.)
GUSTAV: Minä olen aina ollut altis uusille vaikutteille.
KRISTIAN: Minä taasen en pelkää, koska tiedän voittavani.
SIGBRID: Kätelkää siis kuten hallitsijat toisiaan kättelevät. Kätelkää ja unohtakaa menneet. Unionin ajat ovat ohi. Eurooppaan!
GUSTAV: Eurooppaan!
KRISTIAN: Eurooppaan!
KAIKKI: Eurooppaan!
(Musiikki soi, kaikki kolme poistuvat näyttämöltä. Ensimmäisen näytöksen loppu.)
