HARHALAUKAUKSIA 33: EPILOGI

Oli turnaus, sano, harvoin moisia näkee, kerran neljässä vuodessa nyt silti vähintään. Jos viimeisestä osiosta ei aivan täydellisesti käynyt ilmi, kerrottakoon nyt, että Espanja voitti Euroopan mestaruuden vaivaisen maalin erolla Saksaan. Itse veikkasin alun perin Portugalia mestariksi Ranskan kustannuksella – olisi voinut käydä myös niin. Takki alkaa tämän aiheen kohdalta olla sen verran tyhjä, ja lisäksi luulen jauhaneeni jo tarpeeksi asiasta ja asian vierestä (pääosin vierestä), että ei ole paljoa muuta jäljellä, kuin läväyttää tiskiin otteluiden oikeat tulokset. En kadu väärin menneitä veikkauksiani, tyhmäähän se nyt olisi ihmisten erehtyväisessä maailmassa. Sen sijaan olen ylpeä oikeaan menneistä. Elikkä näin:

Lohko A

Sveitsi-Tshekki 0-2

Portugali-Turkki 2-0

Tshekki-Portugali 1-3

Sveitsi-Turkki 1-2

Sveitsi-Portugali 2-0

Turkki-Tshekki 3-2

PORTUGALI 2-0-1 5-3 6

TURKKI 2-0-1 5-5 6

TSHEKKI 1-0-2 4-6 3

SVEITSI 1-0-2 3-3 3

Lohko B

Itävalta-Kroatia 0-1

Saksa-Puola 2-0

Kroatia-Saksa 2-1

Itävalta-Puola 1-1

Itävalta-Saksa 0-1

Puola-Kroatia 0-1

KROATIA 3-0-0 4-1 9

SAKSA 2-0-1 4-2 6

ITÄVALTA 0-1-2 1-3 1

PUOLA 1-1-2 1-4 1

Lohko C

Romania-Ranska 0-0

Hollanti-Italia 3-0

Italia-Romania 1-1

Hollanti-Ranska 4-1

Ranska-Italia 0-2

Hollanti-Romania 2-0

HOLLANTI 3-0-0 9-1 9

ITALIA 1-1-1 3-4 4

ROMANIA 0-2-1 1-3 1

RANSKA 0-1-2 1-6 1

Lohko D

Espanja-Venäjä 4-1

Kreikka-Ruotsi 0-2

Ruotsi-Espanja 1-2

Kreikka-Venäjä 0-1

Kreikka-Espanja 1-2

Venäjä-Ruotsi 2-0

ESPANJA 3-0-0 8-3 9

VENÄJÄ 2-0-1 4-4 6

RUOTSI 1-0-2 3-4 3

KREIKKA 0-0-3 1-5 0

Puolivälierät

Portugali-Saksa 2-3

Kroatia-Turkki 1-1, 1-3 (rp.)

Hollanti-Venäjä 1-3

Espanja-Italia 4-2 (rp.)

Välierät

Saksa-Turkki 3-2

Venäjä-Espanja 0-3

Loppuottelu

Saksa-Espanja 0-1

--

Harhalaukaukset olivat tätä myöten tässä. Kun uusi turnaus saavuttaa meidät jälleen kahden vuoden päästä, takaan teille, etten tuolloin ole teidän enkä itseni vaivoina. Sillä niinhän se on, että jotkut asiat elämässä on terveellistä tehdä vain kerran ja siirtää ne sitten muistojen kauniiseen syliin.

HARHALAUKAUKSIA 32: SATEENKAAREN PÄÄ

Pallo, pyöreä kuten pallot yleensä, saapui kannettuna, ihmiskäsien tekemänä, samat kädet laskivat sen vihreän peiton syleilyyn. Ei peitto pitkään ollut odottanut miehiä päälleen, raastamaan sen kauneutta teräsnauloillaan, nauloillaan kenkiensä pohjissa, jotteivät kaatuisi, toisiansa teloakseen, pystyäkseen olemaan siellä mihin muut vasta näkevät. Rakennettu oli muualla, tuo peitto edelleen, kasvatettu kukkimaan kilometrien päässä, suojeltu ja hellitty, kukoistuksensa keskiössä huolellisesti keritty, rullalle kääritty, saateltu suureen kaupunkiin, suurelle aukiolle, jossa jälleen avattu, jälleen hellitty.

Pallo lähti vierimään, ohitti kulman jokaisen, löysi tiensä perille, toisten kannalta oikeaan, toisten vaikeiden aikojen alkuun. Kuului ääni levoton, sama se onnesta vai kauhusta, peitti kaupungin alleen, sen jonka keskellä pallo vieri yhä eteenpäin. Saapui pisara, sai seurakseen toisen, vierelleen kolmannen, muutti ajatuksen harmaaksi, uneliaaksi, siitä puhuttaisiin vielä pitkään. Levottomuus ei silti rauennut, yltyi vaatimukseen, kuten tapana on, kovakouraisuuteen johon pyritään, väkivaltaisuuteen jota peläten toivotaan. Oli siinä yksi jos toinenkin, toistensa niskoissa, kuin koirat hekumansa huipulla, mielipiteensä vankeja, pakkomielteidensä orjia, maidensa vallassa. Heitä jokaista kadehditaan kaukaa, ihmetellään miten viitsivät olla rohkeita hulluudessaan, sylkeä kun syljettää, rakastaa vannoutuneesti. Heitä kadehditaan, heitä pelätään, silti ei vedenpaisumusta yhdenkään heistä jälkeen, ei maailmanloppua rajan reunalla. Maailma on nykyään pyöreä, ystäväni, pyöreydessään tulkittavissa kiinni.

Kuusitoista kaiken kaikkiaan, kuusitoista ongelmaa, haastetta, mahdollisuutta. Löivät päitään pehmeään seinään, löysivät ratkaisunsa, hävisivät kuitenkin, vain yksi löysi lopulta perille. Elimme heidän kanssaan, kaksi tuntia jokaisen päivästä, kuvitteli miestä monta tietävänsä syyn puutteeseen, muistuttivat tulkintojensa tulkinnallisuuksista, silti sylkivät sanan suustaan toisensa perään, eivät harmitellen, naureskellen vain. Leppoisaa aikaa, tuo aika kuudentoista, sitten kahdeksan, sitten neljän, kahden, yhden muistamme nyt, mutta huomenna keskitymme jälleen elämään.

Harhalaukaukset kulkivat yössä, saavuttivat ne jotka kiinni saivat, muistivat osoitteillaan menneiden aikojen elämää. Ei ollut mieltä kertomaan tarinaa, kuten harhassa josta mieli puuttuu, kuten elämässä ilman tarkoitusta. Silti ne eivät jääneet valheiksi, pikemminkin arvoituksiksi, harhalaukauksiksi elämämme suoraviivaisessa nuolessa. Ei niitä siksi ammuttu, että väittämisen halusta olisi pyritty huomauttamaan, naurattamisen halusta huvittamaan, yksinäisyyden halusta muistamaan. Iloisuudesta sen sijaan, onnellisuudesta kesäiltojen kauneudesta, syystä että mitä että, vastaukset eivät aina seuraa kulkijaa, mutta niiden etsijä elää elämää, ei ainoastaan seuraa toisten kulkua.

En onnittele voittajaa, en ole pahoillani hävinneen puolesta. Silti mikään ei jätä minua kylmäksi, mennyt aika merkityksettömäksi, harhaan osuneet tarinat kylmiksi. Tiedä vielä – jos uusi aika koittaa, ja sehän koittaa, tuoden uudet tuulet mukanaan, uudet peitteet hartioillaan, pyörivät pallot jaloissaan, olen siellä kertomassa mikä elämässä koskettaa, naurattaa, harmittaa. Viimeinen harhalaukaus kohdistuu lopulta aina laukojaan itseensä – sen takaa löytää sateenkaaren pään, mutta aarre on loihdittava itse.

LUKU 16: VAPAUSPÄIVÄN HYVÄKSI HAVAITTU PROTOKOLLA

Tuli taas tehtyä se tavanomainen virhe, ettei hetkellisen vapauden koittaessa heti käsi iskeytynyt vanhaan laukunreuhkaan, sullonut sitä pullolleen tarpeetonta vaatetta ja suunnannut ensimmäiseen linja-autoon/junaan, joka totutusti kuljettaa kiihkeitä matkalaisia pohjoisesta etelään – Turusta Helsinkiin. Virhe siinä mielessä, että rauhassa kotisohvan keskivaiheilla vietetty vapaapäivä on kuin keskeltä kylmä makkara, juusto puoliksi homeessa (ellei home ole tarkoituksellista), kengät kaksi kokoa liian pienet tai suuret. Eli sinne päin, mutta käteen jää vain aavistus mahdollisuuksista. Ja sehän harmittaa. Mietitäänpä tällä kertaa, miten vapauspäivät tulisi viettää, jotta niiden jälkeen paluu orjuuteen olisi edes yhtä miinusta pienempi.

Jos nyt sattuu nauttimaan ankeasta asunnostaan, tai muuten vain pelkää ulkoilmaa, on kotiin jääminen tässä tapauksessa yksi mahdollisuus, mutta ei koskaan suositeltava. Näissä tapauksissa tulee varmistaa, että ei yllätä itseään pyörimästä huoneesta toiseen (yksiön kohdalla nurkasta nurkkaan) haikailemassa tulevaisuuden suunnitelmien perään, joka on merkki ainoastaan siitä, että on antanut maailmalle periksi. Kaappi täyteen kaljaa, hyvät siivet perjantai-iltana, vähintään kolme nautinnollista elokuvaa, joista kaksi komediaa ja yksi eroottinen trilleri. Leffojen jälkeen musiikki soimaan ja sen viitoittamana kohti lauantaita. Ennen puolta päivää herääminen vapauspäivänä tulisi olla lailla kielletty – ja kun asia ei näin ole, niin nukkukaa silti pitkään, tai turpaan tulee. Ritarin hommassa tämän ei tulisi olla mikään ongelma. Heräämisen jälkeen mahdollisen rasvainen aamiainen (vältetään silti ryynimakkaroita) ja viimeistään kolmen aikaan ensimmäinen korkkaus. Jos nauttii yksinäisyydestä, voi toistaa perjantain hyväksi koetun kaavan, tai muussa tapauksessa soitto luottomiehille ja kasino pystyyn. Mutta ei mitään nyyhkimistä kahden päivän rännistä ja sen mahdollisista haittavaikutuksista terveydelle, ulkonäölle tai kukkarolle. Totuus kuitenkin viime kädessä on se, että Suomessa ei työtätekevä rikastu muulla kuin ässäarvalla, joten ainoa keino nauttia ohi kulkevasta elämästä on laajentaa mieltä päihdyttävillä aineilla, ja viikonloppuisin näihin eivät kuulu yksin kirjallisuus tai taidokas instrumentaalimusiikki.

Mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä, että seinät painavat auringonpaisteessa niskaan, ja mieli huutaa kohti nurmia ja rantoja. Tällöin muistakaa hankkia itsellenne kunnon selkäreppu ja vähemmän kunnollinen polkupyörä. Repun on oltava hyvä siksi, että sitä emme halua kadottaa ja sen tulee kannatella pullo jos toinenkin repeämättä. Pyörä taas saa olla hieman heikompi johtuen lyhyistä siirtymistä ja mahdollisuudesta, että villin viinin sekoittaessa arvostelukykymme, saatamme huonolla tuurilla luovuttaa sen vieraille ihmisille naurettavan halvasta hinnasta. Sitten vaan tukka hyvin, dödöä kainaloon ja kohti juoksevaa iltaa. Lopun arvaattekin.

Älkää silti toki ajatelko, että olisin ajatusmaailmaltani niin rajoittunut, että en uskoisi ilman prosentteja saavutettavaan hyvänolontunteeseen. Uskon kyllä, mutta ei sitten luikita heti katseen kääntyessä mihinkään museoihin! Niitä kerkeää laiska mieli koluamaan asiasta kiinnostuneiden tuttavien kautta aivan tarpeeksi, niin ettei niihin omaa mielenkiintoaan tarvitse lähteä tukahduttamaan. Sillä liika on liikaa taiteessakin, musiikissa myös, kauneimmissa esineissäkin. Ja sitä paitsi vieraat talot haisevat, jotkut paremmilla jotkut huonommille, haisevatpahan kuitenkin.

Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet juuri luovuttanut jakokirjasi vaihtolaatikon uumeniin, sulkenut sen hetken kunniaksi hetkeksi silmäsi ja painunut sitten unien ankaraan maailmaan – onnellisena tulevista päivistä. Ja tämän onnellisuuden olet valmis heittämään hukkaan vain sen tähden, että mahdollisimman hyväkuntoisena voisit jälleen kahden päivän perästä mennä suorittamaan palveluksia, jotka eivät tuo mukanaan muuta kuin pääsärkyä. Kuvittele itsesi tämän johdosta istumassa sohvallasi yksin tai kaksin, kulhollinen perunalastuja (onhan sentään viikonloppu), muutama ystävällinen ja jopa huumoripitoinen sana (onhan sentään viikonloppu), lauantai-illan tympeä televisiotarjonta, suudelma poskelle ja hyvää yötä. Kuvittele itsesi heräämässä pirteänä, juoden sen kahvisi, syöden sen edellisenä päivänä citymarketista ostetun voisilmäpullan (nyt jo kovettuneen), ja luoden katseesi jo tässä vaiheessa velvollisuuksiisi. Kuvittele, mitä elämäsi voi sinulle tämän johdosta tarjota. Ei mitään, koska sinä omassa kurjuudessasi olet astunut elämäsi tielle, polkenut sen kantapääsi alle ja tukehduttanut kaiken muun paitsi yhä enenemissä määrin pään päällesi kerääntyvät pilvet. Onnittelut ystäväni – ja hyvää matkaa.