En aio heittää kolikkoa, arpajaisiin en luota. Haluaisin tutkia jokaista mutta koska ikä loppuu kesken (enkä todellisuudessa ole asiasta niin kiinnostunut) taidanpa jättää asiat muutamaksi vuodeksi hautumaan ja kenties oman työhuoneen saavutettuani, alan rääkkäämään kuivia kollegoitani valitsemillani aiheilla. Tosin jos joskus tuon työhuoneen onnistun saamaan, olen luultavasti itsekin kuiva kollega, eivätkä sanani tuolloin enää kanna kuin tyynenä teekuppiaan silittelevän emerituksen kuulolaitteen tuntumaan. Joten toivokaamme yhdessä, ettei minusta koskaan tule yhtään mitään! Tuossa kuitenkin vielä aiheet – tutkikaa te, jos elämänne haluatte johonkin tuhlata.
1. Keskisormi ja puolalainen prinsessa – pronssin leviäminen esihistoriallisessa Suomessa
2. Henrika, Larissa ja skitsofrenian näkyvyys keskiaikaisessa Suomessa
3. Juhanasta Ileen – nudistihippaa Turun sydämessä
4. Kustaa II Aadolf – sydämeltään paskan tuoksua rakastava hämäläinen talonpoika
5. Näin oli – kysy vaikka keneltä
6. Se se oli – Kippari Kalle Suomen valtiollisen olemuksen perustajana
7. Haukotusten pyhä marssi – kalevalainen väärinymmärretty kansankulttuuri
8. Kuka täällä haisee? Talonpoikaissääty valtiopäivillä
9. Jaakko Ilkka ja keltaliivinen tyttö – itsekkyyden pitkä historia
10. Perkele kun pistelee – sisällissodan tapaturmaiset sattumukset
11. Yhtenä iltana – Karja-olut ja Suomen suurvaltapolitiikka
12. Sata mahdollista tutkimusaihetta eli neljäkymmentäkolme mahdollista tutkimusaihetta
13. Sori, en voi auttaa – halvalla heivatut periaatteet
14. Korkki kiinni! Raittiusliikkeen mätä tarina
15. Vaikeita asioita – suurmieshistoria ylioppilaslautakunnan valjaissa
Ps. jottei koko homma menisi täysin hevosenleikiksi, niin suljettakoon tämä osasto katkelmalla Yrjö-Sakari Yrjö-Koskisen vuonna 1870 ilmestyneestä teoksesta Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa. Pyyhkiköön arvovaltaisuus pois omat kaikuni. Tämän pönötyksen myötä voimmekin siirtyä takaisin omaan elämäämme – tämäkin hetki on silmiäsi räpäytettyä jo historiaa.
Elämä, niin historiassa kuin luonnossakin, suosii ja vaatii moninaisuutta; on siis otaksuttava inhimillisellä kehityksellä sitä suurempi elin-voima, jota useammat kansa-henkilöt sitä edustavat. Mutta kysymys, mitkä ominaisuudet kansallisuudessa perustavat itsenäisen olemuksen oikeudet, jääpi kuitenkin nykyaian taistelu-kohdaksi. Tietysti virkeä kansallis-henki on ensimmäinen elämän-ehto; missä semmoinen löytyy, on kansallisuuden syrjäyttäminen sortoa ja sen hävittäminen murhan-yritystä; missä taas kansallishenki on hermoton, siinä kansallisuus itsestänsä kuolee tai asemansa kadottaa, olkoonpa väkiluku tai aineellinen voima mikä tahansa. Mutta jotain muutakin vaaditaan, ennen kuin luontoperäinen kansallisuus saavuttaa täysivaltaisuuden oikeudet historiassa. Kansahenkilö, suuri tai pieni, joka ei yhdy yleis-ihmisyyden työhön, joka ei ryhdy aian-hengen palvelukseen taikkapa asettuu inhimilliselle kehitykselle vastukseksi, se muserretaan armottomasti historian vaunu-pyörien alle: täytyy siis päättää, että kansalaisuuden toisena elämän-ehtona on taipumus ja kyky täyttämään yleisinhimillistä virkaa (no huh huh!) Vaan nämä ehdot otaksuttuamme, tulee meidän tosin myöntää, että pienempi kansallisuus helpommin voipi kadottaa luottamuksen omaan itsehensä ja historialliseen tehtäväänsä kuin suurempi, historian taistelussa jo kokenut kansakunta. Siinäpä siis pienten kansain suurin vaara, joka tietysti karttuu kansainvälisen oikeustilan epävakaisuuden kautta. Nykyaian suuri valtiollinen kysymys on oikeastaan sama kuin edellistenkin aikakausien, nimittäin saada oikeus perustetuksi. Mutta tällä kertaa se muodostuu nimen-omaiseksi kysymykseksi pienten kansain oikeudesta. Kuinka se eri tapauksissa tulee ratkaistavaksi, riippuu epäilemättä ainoastaan kunkin kansan kansallis-hengestä ja sivistyksen-ky’ystä. Mutta ylipäätänsä saatamme olla vakuuttuneina, että oikeustila pyrkii paranemaan heikkojen turvaksi ja kansainvälisen tasa-arvon hyväksi. Tämän luottamuksen voimme perustaa niihin molempiin aatteisiin, joiden vaikutus historiassa tähän asti on ollut mahtavin, - humaniteetiin, joka pyytää virittää ihmiskunnan kaikki voimat yhteistä työtä varten, ja kansallisuusaatteeseen, joka vaatii samalle työlle kansallisen itsenäisyyden muotoa.
