LUKU 36: KOTIMAAN UUTISIA

TS 29.7.2008

POSTIKESKUKSEN PIIRITYS PÄÄTTYI TRAAGISESTI

Reilun vuorokauden kestänyt piiritystilanne Turun postikeskuksessa on päättynyt kolmen ihmisen loukkaantumiseen. Turun poliisin mukaan varhaisjakelun toimipisteen kaapannut 23-vuotias mieshenkilö on saatu taltutettua ja kuljetettu Turun poliisilaitoksen vankilaosastolle.

Konflikti sai varhaisjakelun henkilökunnan mukaan alkunsa jo edellisen viikon maanantaina, kun kyseinen mieshenkilö, joka työskentelee sanomalehdenjakajan kesäsijaisena, saapui varhaisjakelun konttoriin puhuen ”levottomia” asioita. Kuulijoiden mukaan hän oli vaatinut työoloihin mahdottomia uudistuksia ja uhannut järjestää lakon, jos tarvittaviin toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi. Tämän jälkeen hän oli poistunut mutta saapunut seuraavana päivänä uudestaan uusien vaatimusten kanssa ja liimannut postikeskuksen seinille itse tekemiään julisteita, joissa hän julisti aloittavansa ”vallankumouksen” työantajaansa vastaan. Julisteita pidettiin yleisesti pilana, eikä niitä ensi alkuun otettu vakavasti.

Mieshenkilö saapui postikeskukseen päivittäin ja alkoi yhä aggressiivisemmalla käytöksellään aiheuttaa muissa työntekijöissä pelkoa. Esimiehet uhkasivat häntä irtisanomisella, mutta eivät halunneet ottaa yhteyttä viranomaisiin, sillä kyseessä oli oma työntekijä, jonka määräaikaisesta työsuhteesta ei ollut enää paljoa jäljellä. Mies puhui kuulijoiden mukaan vallankumouksen lisäksi Yön ritareista, Vallankumouksen toimikunnista ja vaati muita sanomalehdenjakajia osoittamaan kunnioitusta ajamalleen asialle. Tilanne paheni viikon lopulla, kun työntekijät eivät miehen pelossa uskaltaneet enää tulla työpaikalle ja esimiehet joutuivat kutsumaan poliisit paikalle. Tällöin mies pakeni paikalta, eikä häntä nähty enää ennen maanantaita.

Maanantaina mies saapui varhaisjakelun toimipisteeseen varhain aamulla puoli kahdeksan jälkeen ja puukolla uhaten otti panttivangeikseen paikalla olleet työntekijät. Poliisi hälytettiin paikalle ja viittätoista minuuttia myöhemmin postikeskus piiritettiin. Mies saatiin houkuteltua ulos parvekkeelle, mutta neuvottelujen sijasta hän alkoi pitää ”Ensimmäisen Sihteerin suuntapuhetta vapautetuille ritareille”, jonka jälkeen katosi takaisin sisälle. Lopulta koko päivän jatkuneen piirityksen jälkeen poliisi murtautui varhaisjakelun toimitiloihin. Mies saatiin väkivalloin taltutettua, mutta tätä ennen hän oli ehtinyt puukollaan haavoittaa kahta työntekijää. Haavoittuneiden mukaan he olivat miehen mielestä rikkoneet ”ajattelukieltoa” ja ansainneet siitä hyvästä rangaistuksen.

Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hermosairauksien professori Jänteen mukaan alustavissa tutkimuksissa nyt vangittuna olevan miehen olemuksessa on havaittu selviä masennuksen oireita, jotka ovat saattaneet syntyä hänen harjoittamastaan sanomalehdenjakajan ammatista. Miestä aletaan kuulustella huomenna keskiviikkona, jolloin päätetään lopullisesti siirretäänkö hänet tarkempiin mielenterveydellisiin tutkimuksiin. Miehellä ei ole aikaisempaa rikosrekisteriä, eikä hänen mielenterveyttään ole aikaisemmin asetettu kyseenalaiseksi.

STT

HISTORIAN HARHA-ASKELEITA 15: KORKKI KIINNI!

Päämääränään raittiusliike piti alkoholin käytön vähentämistä ja vihdoin täydellistä lopettamista koko yhteiskunnassa. Se on harjoittanut laajaa kokous- ja valistustoimintaa sekä kiinnittänyt erityistä huomiota nousevan polven raittiuskasvatukseen. Samoin se pyrkii vaikuttamaan valtion alkoholipolitiikkaan ja kehittämään sitä rajoituksia tiukentavaan suuntaan. Viime sotien jälkeen raittiusliike on korostanut raittiuden merkitystä myönteisenä, yhteiskunnallisesti ja sivistyksellisesti rakentavana elämän muotona.

Viinahan nyt on sen verran läpeensä kaluttu aihe, että tarvittaisiin melkoinen Houdini saamaan siitä mitään uutta ja mielenkiintoista irti (ja tällä en tarkoita mitään Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjoja.) On olemassa tutkimusta viinasta itsestään, viinan kanssa lätränneistä, viinan kanssa yhä edelleen läträävistä, viinan vihollisista, viinaa vihaavien vihollisista, kansanterveydellisiä aiheita, kulttuurillisia aiheita, taiteellisia aiheita, pesuohjeita yhdistettynä viinaan, hyvä viinasta valmistettu hammastahnaohje, viinalla pilatut elämänkohtalot ja viina päihdyttävänä aiheena.

Raittiusliikettä koskeva tutkimus on silti jymähtänyt pääasiassa moralistien ohjeistuksiin ja torikokouksiin aina lönnrothilaisesta perinteestä tämän päivän kristillisdemokraattien kuiviin lässytyksiin. Aiheesta väännetyt tutkimukset ja muut mahdolliset julkaisut ovat kantaneet yksinkertaisesti niin raskasta tylsyyden viittaa harteillaan, ettei yksikään elämäänsä sisään astuva teini-ikäinen niitä parhaimmallakaan tahdolla jaksa lukea ja helpommaksi vaihtoehdoksi jää kitata väärillä papereilla ostettua kaljaa kotilähiön kaltseilla. En aio ryhtyä uudeksi valistajaksi, en kiihottamaan kansalaisia muita kiihotuksia vastaan, mutta ajatellessani varteenotettavaa tutkimusta alkoholinvastaisesta liikkeestä, tulisi se ehdottomasti luoda enemmän kansaa läheisemmäksi, jos halutaan siitä saavan mitään konkreettista irti. Eli, en puhu puolesta tai vastaan, ymmärrys on kaikki mitä haluan.

Palataan siis alkulähteille, sinne jonnekin 1850-luvun kohdille, jolloin isäntä Peeaa kyllästyi lopullisesti katselemaan renkinsä paloviinan kittausta töiden jäädessä tekemättä. Ja nyt tulee se muutos aikaisempiin julkaisuihin: ei viitsitä alkaa vatvomaan mistään jälkiteollisen ajan alkoholikulttuurista, jota perinteisiä arvoja ajaneet liikkeet pitivät turmiollisina… me emme ole sosiologeja! Sen sijaan kerrotaan lähteiden antamien mahdollisuuksien mukaan Peeaasta ja hänen rengistään. Kerrotaan kuinka Peeaa vastusti työmiehensä dokausta siitä luonnollisesta syystä, että hän halusi saada tilansa tuottamaan, että hän itse voisi juoda rauhassa. Ja kerrotaan Peeaan ahneudesta, siitä kuinka hän halusi pitää kaiken itsellään, niin sielut kuin juomat. Kerrotaan Peeaan ikuisesta tarpeesta nähdä olevansa aina ainoana oikeassa.

Liitetään Peeaa sen aikaisiin muihin isäntiin ja rantaruotsalaisiin kartanonherroihin ja kerrotaan heidän tarinansa, ilman että niistä tarvitsee kehitellä sen ihmeellisempää yhteiskunnallista mambojamboa. Kerrotaan miten asiat olivat. Siirrytään eteenpäin – aina meidän päiviimme saakka. Tarkastellaan kristillisdemokraattien sanomaa ja huomataan, että suurin syy heidän moraalikasvatukselleen ei välttämättä edes löydy Raamatun sanomasta, vaan tarpeesta saada tuo sanoma kuulumaan häiriöttä, joka ei ole mahdollista, jos kaikki kuuntelijat ovat samaan aikaan päissään. Sanomansa he haluavat saada kuulumaan vain siksi, että rakastavat huomiota – aivan kuten Peeaa ja hänen isäntäkollegansa. Huomataan terveyslautakuntien tarve ylläpitää omaa tärkeyttään kieltämällä kansanterveyteen vedoten ihmisiltä nautinnon. Huomataan, että kieltojen antajat eivät koskaan viime kädessä ajattele niiden parasta joiden puolesta puhuvat, vaan ainoastaan omaa huomionkipeyttään. Huomataan tämän käytännön mielettömyys.

Neljästoista tutkimusaiheeni tulisi liittymään viinan ja raittiusliikkeen historiaan ja sen työnimenä voisi kulkea: ”Korkki kiinni! Raittiusliikkeen mätä tarina.”