Ritaritoimikunta pitää hoviaan suuren rakennuksen kellarissa. Sieltä käsin se tarkkailee yön ritareiden edesottamuksia päivänvalossa. Toimikunta on jaettu kolmeen osaan, niin että kukin yksikkö hoitaa tietyn kaupunginosan jakopiirejä. Kussakin osassa on yksi suurritari ja hänen apulaisenaan toimiva ritariviskaali. Suurritarit ovat suurimpia tyhjäntoimittajia, jotka delegoivat tehtäviään viskaaleille ja jotka välittävät ne eteenpäin ritareille. Suurritarit ovat yhteydessä ritareihin ainoastaan silloin, kun heillä on aikomus rangaista moitteillaan virheitä tehneitä ritareita. Tähän he käyttävätkin suurimman osan päivästään, mutta toki he myös silloin tällöin hylkäävät loma-anomuksia, pienentävät palkkoja ja harjoittavat muita riistoporvarillisia keinoja, joita voittoa tavoittelemattoman Valtion Postin ei tulisi harjoittaa.
Ritaritoimikunta, kuten niin monet muutkin hallitukset, antavat katteettomia lupauksia, mutta ovat herkkiä hermostumaan, kun heidän tahtoaan uhmataan. Tavallisin uhmauskeino ritarilla on tiputtaa väärä lehti postilaatikosta, olla tiputtamatta lehteä lainkaan, tai tiputtaa oikea tai väärä lehti myöhässä. Tämä myöhästyminen lasketaan sen mukaan, mitä toimikunta on asiakkaan (mm. Helsingin Sanomien) kanssa sopinut. Ritarin mielipidettä ei asiassa tiedustella. Itse asiassa yksittäisen ritarin mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään työhönsä liittyvään seikkaan ovat hyvin olemattomat. Toki aina voi nöyränä kontata vaikkapa ritariviskaalin toimistoon ja anella sieltä uutta lyijykynää rikki menneen tilalle, ja joskus on myös mahdollista, että vaihdos saadaan toteutettua. Mutta kysypä uutta nippuleikkuria, polkupyörästä nyt puhumattakaan. Jos siihen leikkiin uskallat lähteä, merkitään sinut suureen Mustaan kirjaan, josta poispääsy edellyttää katumusharjoituksia toimikunnan lepyttämiseksi. Näihin harjoituksiin kuuluu mm. suostuminen vähintään viiteen eri varajakoon lomapäivinä. Jos sattuu työskentelemään 7+1 piirissä (seitsemän työpäivää, yksi vapaapäivä, ja taas seitsemän työpäivää), tarkoittaa tämä, ettei ritari saa pidettyä vapaata ainakaan viiteen viikkoon. Ainahan tästä laittomuudesta voi kieltäytyä, mutta tuolloin on turha luulla, että työt tulisivat jatkumaan irtisanomisaikaa pidempää. Toimikunta nauttii saadessaan uutta verta eteensä – verta, jonka virtaavan juoksun he tahtovat pysäyttää.
Tosiaan, suurritarit lorvivat aamukahdeksasta iltapäivä neljään työhuoneessaan kirjoitellen ylös ritareiden edellisenä yönä tehtyjä virheitä. Harmissaan he huokailevat, jos virheiden määrä on sattunut jäämään pieneksi. Mutta kuola suusta valuen he nauttivat tapauksista, joissa onneton kesäapulainen on mennyt sortumaan viiteen tai kuuteen virheeseen yhdessä yössä. Riemusta he pomppaavat ylös ergonomisilta tuoleiltaan havaitessaan yli kymmenen virheen listan ja kutsuvat muun toimikunnan laulamaan rangaistuslaulua. Orgasmin partaalla he kerran kuussa kirjoittavat reklamaatiolappuja, joissa he oikein pahan tapauksen kohdalla pyytävät ottamaan itseensä yhteyttä. Ja niin kirje saavuttaa yö toisensa jälkeen rappukäytävissä ja omakotialueilla raataneen ritarin. Parhaansa tehneenä hän joutuu kerran kuussa saamaan suurritarin haukut päälleen. Katumuspuhelussa hän pahoittelee tehtyjä virheitä ja lupaa yrittää paremmin – hän todella pyytää anteeksi pahoja tekojaan. Suurritari ei lupaa unohtaa mitään, mutta lupaa kyllä vahingoittaa ritaria (joskus jopa fyysisesti) jos tämä ei tällä kertaa pysy totuudessa.
Toimikunta työskentelee ainoastaan arkisin – ritarit myös viikonloppuisin. Toimikunta pitää kaikki juhlapyhiä edeltävät aatot vapaita – ritarit ovat tuolloin työssä. Sanomattakin selvää, että toimikunta nostaa noin kaksinkertaista palkkaa ritareihin nähden. Kaikessa kaksinaamaisuudessaan toimikunnan jäsenet käyvät toisinaan myös hieman harrastamassa ritareiden tehtäviä, jotta voisivat osoittaa, että kyllä he tietävät minkälaista työtä yössä tehdään, ja että turha tulla heille valittamaan työn raskautta, sillä se ei selvästikään pidä paikkaansa. Erotuksen tähän tekee kuitenkin se, että toimikunta määrää itse omat piirinsä (jotka ovat helppoja ja vähälehtisiä), ja tehdessään lukemattomia virheitä, eivät merkkaa niitä omiin rekistereihinsä. Suurritarit ylpeilevät aina sillä, että he eivät koko urallaan ole tehneet ainoatakaan virhettä.
Ritaritoimikunta elää pahuudesta – se on hierarkkinen yhteisö, joka on ammentanut toimintatapansa keskiaikaisesta feodaaliyhteiskunnasta. Tästä kertoo jo se, että jokainen suurritareista on miehiä ja viskaalit heidän alapuolellaan naisia. Ritarit heidän alapuolellaan elävät herrojensa orjuudessa ja voivat saavuttaa vapautensa ainoastaan karkaamalla – eli irtisanomalla itsensä tai ottamalla itseni kaltaisesti vain lyhytaikaisia työsuhteita, joilla ei missään muodossa kykene ruokkimaan itseään.
