Tuli taas tehtyä se tavanomainen virhe, ettei hetkellisen vapauden koittaessa heti käsi iskeytynyt vanhaan laukunreuhkaan, sullonut sitä pullolleen tarpeetonta vaatetta ja suunnannut ensimmäiseen linja-autoon/junaan, joka totutusti kuljettaa kiihkeitä matkalaisia pohjoisesta etelään – Turusta Helsinkiin. Virhe siinä mielessä, että rauhassa kotisohvan keskivaiheilla vietetty vapaapäivä on kuin keskeltä kylmä makkara, juusto puoliksi homeessa (ellei home ole tarkoituksellista), kengät kaksi kokoa liian pienet tai suuret. Eli sinne päin, mutta käteen jää vain aavistus mahdollisuuksista. Ja sehän harmittaa. Mietitäänpä tällä kertaa, miten vapauspäivät tulisi viettää, jotta niiden jälkeen paluu orjuuteen olisi edes yhtä miinusta pienempi.
Jos nyt sattuu nauttimaan ankeasta asunnostaan, tai muuten vain pelkää ulkoilmaa, on kotiin jääminen tässä tapauksessa yksi mahdollisuus, mutta ei koskaan suositeltava. Näissä tapauksissa tulee varmistaa, että ei yllätä itseään pyörimästä huoneesta toiseen (yksiön kohdalla nurkasta nurkkaan) haikailemassa tulevaisuuden suunnitelmien perään, joka on merkki ainoastaan siitä, että on antanut maailmalle periksi. Kaappi täyteen kaljaa, hyvät siivet perjantai-iltana, vähintään kolme nautinnollista elokuvaa, joista kaksi komediaa ja yksi eroottinen trilleri. Leffojen jälkeen musiikki soimaan ja sen viitoittamana kohti lauantaita. Ennen puolta päivää herääminen vapauspäivänä tulisi olla lailla kielletty – ja kun asia ei näin ole, niin nukkukaa silti pitkään, tai turpaan tulee. Ritarin hommassa tämän ei tulisi olla mikään ongelma. Heräämisen jälkeen mahdollisen rasvainen aamiainen (vältetään silti ryynimakkaroita) ja viimeistään kolmen aikaan ensimmäinen korkkaus. Jos nauttii yksinäisyydestä, voi toistaa perjantain hyväksi koetun kaavan, tai muussa tapauksessa soitto luottomiehille ja kasino pystyyn. Mutta ei mitään nyyhkimistä kahden päivän rännistä ja sen mahdollisista haittavaikutuksista terveydelle, ulkonäölle tai kukkarolle. Totuus kuitenkin viime kädessä on se, että Suomessa ei työtätekevä rikastu muulla kuin ässäarvalla, joten ainoa keino nauttia ohi kulkevasta elämästä on laajentaa mieltä päihdyttävillä aineilla, ja viikonloppuisin näihin eivät kuulu yksin kirjallisuus tai taidokas instrumentaalimusiikki.
Mutta lähdetään nyt kuitenkin siitä, että seinät painavat auringonpaisteessa niskaan, ja mieli huutaa kohti nurmia ja rantoja. Tällöin muistakaa hankkia itsellenne kunnon selkäreppu ja vähemmän kunnollinen polkupyörä. Repun on oltava hyvä siksi, että sitä emme halua kadottaa ja sen tulee kannatella pullo jos toinenkin repeämättä. Pyörä taas saa olla hieman heikompi johtuen lyhyistä siirtymistä ja mahdollisuudesta, että villin viinin sekoittaessa arvostelukykymme, saatamme huonolla tuurilla luovuttaa sen vieraille ihmisille naurettavan halvasta hinnasta. Sitten vaan tukka hyvin, dödöä kainaloon ja kohti juoksevaa iltaa. Lopun arvaattekin.
Älkää silti toki ajatelko, että olisin ajatusmaailmaltani niin rajoittunut, että en uskoisi ilman prosentteja saavutettavaan hyvänolontunteeseen. Uskon kyllä, mutta ei sitten luikita heti katseen kääntyessä mihinkään museoihin! Niitä kerkeää laiska mieli koluamaan asiasta kiinnostuneiden tuttavien kautta aivan tarpeeksi, niin ettei niihin omaa mielenkiintoaan tarvitse lähteä tukahduttamaan. Sillä liika on liikaa taiteessakin, musiikissa myös, kauneimmissa esineissäkin. Ja sitä paitsi vieraat talot haisevat, jotkut paremmilla jotkut huonommille, haisevatpahan kuitenkin.
Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa olet juuri luovuttanut jakokirjasi vaihtolaatikon uumeniin, sulkenut sen hetken kunniaksi hetkeksi silmäsi ja painunut sitten unien ankaraan maailmaan – onnellisena tulevista päivistä. Ja tämän onnellisuuden olet valmis heittämään hukkaan vain sen tähden, että mahdollisimman hyväkuntoisena voisit jälleen kahden päivän perästä mennä suorittamaan palveluksia, jotka eivät tuo mukanaan muuta kuin pääsärkyä. Kuvittele itsesi tämän johdosta istumassa sohvallasi yksin tai kaksin, kulhollinen perunalastuja (onhan sentään viikonloppu), muutama ystävällinen ja jopa huumoripitoinen sana (onhan sentään viikonloppu), lauantai-illan tympeä televisiotarjonta, suudelma poskelle ja hyvää yötä. Kuvittele itsesi heräämässä pirteänä, juoden sen kahvisi, syöden sen edellisenä päivänä citymarketista ostetun voisilmäpullan (nyt jo kovettuneen), ja luoden katseesi jo tässä vaiheessa velvollisuuksiisi. Kuvittele, mitä elämäsi voi sinulle tämän johdosta tarjota. Ei mitään, koska sinä omassa kurjuudessasi olet astunut elämäsi tielle, polkenut sen kantapääsi alle ja tukehduttanut kaiken muun paitsi yhä enenemissä määrin pään päällesi kerääntyvät pilvet. Onnittelut ystäväni – ja hyvää matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti