Suomen aatelin omatoimisuus herätti Kustaa Vaasassa epäilyksiä ja pelkoa valtiollisen kokonaisuuden vaarantumisesta. Tämä aiheutti osaltaan, että hän antoi 1556 Suomen herttuakunnaksi Juhanalle. Kuitenkin Juhana-herttuan aikana Suomen aatelille päinvastoin avautui entistä enemmän mahdollisuuksia itsenäiseen poliittiseen toimintaan. Suomalaisten mahtimiesten enemmistön tukemana Juhana näet pyrki laajentamaan herttuakuntansa aluetta Suomenlahden eteläpuolelle voidakseen tehokkaammin vastustaa idästä suuntautuvaa painetta.
Jos päättäisin kirjoittaa jotakin Juhana-herttuasta, en takuulla pureutuisi mihinkään yllä olevan tapaiseen masentavaan jaaritteluun. Sen sijaan nostaisin esille sen turhautuneen Juhanan, joka joutui katselemaan vierestä veljensä (Erik XIV) mielisairautta ja sen tuottamaa avioliittoa Kaarina Maununtyttären kanssa, joka oli syntyjään alhaisesta kansanluokasta mutta silti varsin katseet pysäyttävä tsirbula (jos naikkonen kiinnostaa, kannattaa käydä Turun tuomiokirkossa katsomassa hänen hautaansa – voi tosin olla, että kukoistus on reilussa neljässä sadassa vuodessa hivenen lakastunut.) Tuossa turhuudessaan Juhanalle ei jäänyt muuta tekemistä, kuin naida puolalainen prinsessa Katariina Jagellonica (koko Itä-Euroopan kuuluisin lutka) ja muuttaa Turun linna ja Kupittaan puisto maankuuluiksi bilemestoiksi.
Turun linnaan Juhana rakennutti aivan uudet rilluttelutilat, jonne hänen muijansa Katariina saattoi toimittaa mannermaisia juomalajeja ja ruokailua helpottavan uutuuden – haarukan. Juhlat olivat jokailtaisia, kunnes puolen vuoden päästä politiikka alkoi taas kiinnostaa pahasti alkoholisoitunutta ja ikuisesta krapulasta kärsivää herttuaparia. Puolen vuoden ränniä on totuttu kutsumaan Turun linnan renessanssiksi. Paikalle ryyppäjäisiin raahattiin koko sen aikaisen Suomen kerma. Linnanherrat ja piispat juotettiin vaaralliseen humalatilaan, vaatteita vähennettiin ja varsinkin vannoutuneimmat kirkonmiehet pakotettiin rangaistuksen uhalla harjoittamaan haureutta maksullisten naisten kanssa. Joka sunnuntai Kupittaalla käynnistyi nakuhippakilpailut, joiden jälkeen juostiin nakujuoksu takaisin Turun linnaan missä dokaaminen jatkui aina seuraavan viikonlopun nakuhippoihin saakka. Pahin itsensäpaljastaja oli Jagellonica, joka kärsi kroonisesta sairaudesta paljastella sulojaan kaikille muille paitsi aviomiehelleen, joka tästä suivaantuneena päätti paljastella myös itseään mutta liian kainona ei saanut tähän tarpeeksi rohkeutta kerätyksi ja hukutti surunsa alkoholiin. Tämä pelailu päättyi vasta Juhanan syrjäytettyä veljensä valtaistuimelta, jolloin hän kuninkaan rautaisella kouralla alisti vaimonsa valtansa alle ja levitti valtakuntansa itään ja etelään.
Kun koko kansan tekstiviestikeisari Kanervan Ile vietti kuusikymppisiään viime talvena, uutisoitiin hänestä uutena Juhana, Turun herttuana, joka hetkellisesti muutti koko kaupungin juhlivaksi valtakunnakseen. Tämä yhtymäkohta voisi tuottaa mielenkiintoisia ajallisia jatkuvuuksia menneen ja nykyisen juhlakulttuurin tarkastelussa. Tutkimuksen alle voisi asettaa mm. kummalla, Ilellä vai Juhanalla, oli parempi viinapää tai kumpi pääsi useammin pukille. Tästä yksittäistarkastelusta käsin tutkimuksen voisi asettaa koskemaan koko turkulaista juhlakulttuuria Juhanan ajoista meidän päiviimme saakka. Miten esimerkiksi turkulaiset ylioppilaat ovat pyrkineet säilyttämään omaa rellestyskulttuuriaan vuosisadasta toimeen ja miten tämä itsetarkoituksellinen mekastaminen on aina pysynyt yhtä itsetarkoituksellisena, mutta kuinka siitä varsinkin 1900-luvun loppupuolelta lähtien on muotoutunut koko kaupunkia ärsyttävä instituutio, joka ei onnistu viihdyttämään aidosti enää edes itseään. Tai miten Aurajokeen hukkuneiden humalaisten määrä on muuttunut tai Tuomiokirkon portailla viuhahdelleiden osuus kaupungin väestöstä noussut tai laskenut. 1900-luvun loppupuolen merkkihenkilöistä tulisi mainita vähinään teinien epäjumala Sedu Koskinen, joka luultavammin on monopolisoinut turkulaisen (ja koko Suomen) bilekulttuurin vielä Juhanaakin taidokkaammin. Yhtymäkohtia Sedun ja Juhanan välillä löytyy myös siitä, että uusi ravintolakeisarin innovaatio on perustaa diskoteekki, jossa tarjoilijat tarjoilevat yläosattomissa. Tämä muutos (parempaan vai huonompaan – päättäkää te) alkaa lähennellä hieman Kupittaan puiston menneitä nakuiluja, joista myös on saatu hyvää esimakua Koskisen RMJ-festivaaleilla.
Tulevassa tutkielmassa pärjäisin varsin hyvin historian metodeilla: tarkastelemalla vanhoja Turun linnan asiakirjoja siellä vietetyistä juhlista ja sinne tilatuista alkoholimääristä, ja siirtymällä tätä kautta vuosisata kerrallaan eteenpäin turvautuen 1800-luvulta lähtien sanomalehtiarkistoihin. Kenties poikkitieteellisyyttä voisi harjoittaa siten, että kyselisi ravintola-asiantuntijoilta neuvoa alkoholin erilaisista vaikutuksista ihmiskeholle – tämä silti, vaikka kysely kannattaisikin tehdä terveyden ammattilaisille.
Kolmas mahdollinen tutkimusaiheeni tulisi siis liittymään uuden ajan alkuun ja sen työnimenä voisi kulkea: ”Juhanasta Ileen – nudistihippaa Turun sydämessä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti