Näitä ei mielellään useita näkisi. Vaikeita ovat arvoturnaukset Ranskan vannoutuneelle kannattajalle viime vuosina olleet. Ensin Japanin ja Etelä-Korean kisojen katastrofi, sitten tumpelointi Portugalissa Kreikkaa vastaan (tähän tosin osallistuivat Ranskan ohella monet muutkin suurmaat) ja vielä päätteeksi Saksan finaalipaikka, jossa eräskin jalkapallon viime vuosikymmenen suurvaikuttaja päätti ansiokkaan uransa hyvin ansiottomalla tavalla. Huolimatta Zidanen kuuluisasta puskusta, kertoo tämän vuoden Ranskan jalkapallomaajoukkueen menestys, kuinka arvokkaan pelaajan he ovat menettäneet. Johtuisiko kisojen hengettömyys juuri tästä? Aika ei kenties vielä ole tehnyt tehtäväänsä mutta toivon mukaan Etelä-Afrikassa kahden vuoden päästä tyyli on muuttunut. Sillä tulihan Platinin jälkeen Zidane ja on hyvä elää uskossa, että myös Zidanen jälkeen on elämää. Siihen uskoon yhdyn myös itse.
Kun kisat Ranskan kohdalta päättyivät miten päättyivät, sopii heidät lähettää turnauksesta kotiin 1700-luvun loppupuolta koskevalla tarinalla, joka kuvaa hyvin tämän pelipäivän tapahtumia ja onnistuu samalla myös kuvaamaan italialaista kulttuuria, jota jo aiemmissa harhalaukauksissa olemme käyneet läpi. Tarinan otsikoksi voisi antaa ”Neitsyt Marian ihmeiden aalto.”
Kuuluisa Neitsyt Marian ihmeiden aalto kulki Italiassa sijainneen Kirkkovaltion läpi ranskalaisten sotajoukkojen saapuessa maahan vuosina 1796-1797. Ihmeet alkoivat rannikolta ja etenivät aaltoliikkeinä Roomaan, jossa niitä tapahtui kaikkein eniten. Italialaisen väestön ja ranskalaisten sotajoukkojen välissä oli suuri kulttuurillinen aukko, eivätkö osapuolet tämän pohjalta kyenneet kommunikoimaan keskenään.
Tarina kertoo, että eräässä pienessä Italian rannikkokaupungissa kaupungin suojeluspyhimystä Neitsyt Mariaa rukoiltiin suojelemaan kaupungin asukkaita, mutta myös tappamaan rukoilijat kirkkoon, jos ranskalaisia ei onnistuttaisi pysäyttämään. Niin suuri oli pelko joutumisesta näiden ”ranskalaiskoirien” käsiin. Kun rukouksia suoritettiin, alkoivat Neitsyt Marian luomet tarinan mukaan liikkua, joka herätti rukoilijoissa suurta tunnekuohua. Ihmiset kertoivat nähneensä ihmeen, uskoivat vakaasti sen todellisuuteen ja saivat tätä kautta osakseen suurta turvallisuudentunnetta. Maria tulisi kyllä pitämään heistä huolta. Toiset taas pitivät ihmettä apokalyptisenä merkkinä, joka taas johti laajaan uskonnolliseen liikehdintään ja hurskauteen.
Kesällä 1796 ihmeet alkoivat Roomassa, jossa niitä raportoitiin yli sata ja virallisesti vahvistettiin kaksikymmentä. Nimenomaan Roomassa ihmeitä oli helpointa nähdä, sillä siellä Neitsyt Marian patsaita oli eniten – ne olivat päivittäisessä ja käytössä ja myös valaistiin yöksi (niiden haluttiin tuovan turvaa niin henkisesti kuin myös konkreettisesti.)
Kun ranskalaiset silti tulivat ja valloittivat maan, oli tämä suuri ihmetys ihmisille. Ihmetystä herätti myös se, etteivät ranskalaiset tullessaan aiheuttaneetkaan pelättyä verilöylyä, jolloin saatettiin julistaa, että suojelupyhimys oli sittenkin auttanut. Tapauksesta muodostui sen verran eriskummallinen ilmiö, että Napoleon halusi vierailullaan rannikkokaupungissa nähdä patsaan, josta kaikki oli saanut alkunsa. Ranskan vallan päättyessä 1814 Paavi kävi henkilökohtaisesti kruunaamassa Neitsyt Marian. Ihmeiden aalto kertoo tarinaa erillisten systeemien kohtaamisesta: kun myöhempinä aikoina turvattomuuden tunne jälleen lisääntyi, niin ihmeitä rekisteröitiin jälleen.
En tiedä, missä määrin tämänpäiväinen ottelu oli Italialle ihme, missä määrin taas Ranskan surkean pelin tulosta. Varmaa kuitenkin on se, että maat eivät olleet tänään viimeistä kertaa vastakkain. Ja kun seuraava kerta koittaa, Italian on turha toivoa, että mitkään punaiset kortit, rangaistuslaukaukset ja väärin sijoittuneet ranskalaispelaajan jalat vapaapotkutilanteessa tulisivat heidän avukseen. Tuolloin Italiaa ei enää siivitä voittoon edes se kuuluisa Italian rannikkokaupungin Neitsyt Maria.
Jatkoon lohkosta menevät Hollanti ja Italia. Turnauksen jättävät Romania ja Ranska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti