HERÄÄMINEN, SIIHEN KUULUVAT TYYPILLISIMMÄT VIRHEET JA NIIDEN KORJAAMINEN
Heräämme päivittäin (syyt itse heräämiseen ovat selvitettävissä ainoastaan biologiselta kannalta katsastellen, joten en aio siihen tarkemmin puuttua, kuten en muihinkaan tulevissa teoksen kohdissa tuleviin ruumiinrakenteisiin tai sen sääntöihin toimia). Se on luonnonlaki miltä emme voi välttyä. Se mihin kellonaikaan herääminen tapahtuu, vaihtelee yksilöstä, mutta ihmisen sisäisen kellon edellyttämänä (johon myös Raamattu viittaa) suurin osa elävistä nukkuu yöt ja valvoo päivät. Tätä mallia seuraten ihminen menee nukkumaan illalla ja herää aamulla. Seuraan yleistyksiä ja käytän sen tukemana tämä mallia.
Ihminen herää ulkoiseen ärsykkeeseen, tai toisaalta unen kautta kokemaansa viestiin tai järkytykseen (yleisimmin painajainen, jossa itse osallisena). Entisaikojen maatilojen kukot ovat vaihtuneet tämän päivän urbaaneihin herätyskelloihin. Todistettu on, että silloin kun ihminen saa mahdollisuuden herätä unestaan ilman ulkoista ärsykettä, hän sietää paremmin tämän välttämättömän luonnonlain. Ulkoisen ärsykkeen aiheuttama herätys taasen aiheuttaa ärsytystä, joka kategorioituu moniin tasoihin. Suomalaisessa kulttuurissa tämä ärsytyksen alla oleminen saattaa ilmetä jopa suuttumisena, tai peräti väkivaltaisina eleinä. Syyt tähän ovat löydettävissä ja muutettavissa. Kukapa haluaisi heti herätessään olla ärsyyntynyt ympäröivään maailmaan?
Perinteinen käsitys suomalaisten synkkämielisyydestä (tulen käyttämään tätä luonnehdintaa myöhemmissäkin asiankäsittelyissä, koska se toimii perusluonteena) perustuu pohjoisessa vallitsevaan ilmanalaan. Pitkät talvet, synkät syksyt ja lyhyt kesä on omiaan lisäämän synkkämielisiä ajatuksia ja ihmisiä toimimaan sen mukaisesti alakuloisesti ja maansa myyneinä. Mutta koska ihmisellä itsellään ei ole mahdollisuutta vuodenaikoja ja ilmastoa muuttaa (lisäksi tunnen hyvin huonosti meteorologiaa), joudun käsittelemään tämän synkkämielisyyden toista puolta, joka kyllä suoraan liittyy myös edelliseen. Johtuivat synkät ajatukset sitten mistä vain, ne on osattava kääntää ihmiselle itselleen positiivisiksi. Ongelmien etsimisen puolesta täytyy nähdä mahdollisuuksia (seikka jota haluan painottaa). Se että aamulla on kylmää ja pimeää ja kaikenlisäksi väsyttää ei ole seikka josta kukaan saisi ottaa henkilökohtaisia patoutumia.
Sillä miten ihminen voi olla vihainen säälle? Säälle, joka on täysin ihmisestä itsestä riippumaton ja joka taatusti ei ajattele juuri hänen etuaan tai tappiotaan iskiessään rankasateen väärään kohtaan. Kuinka kukaan voi vaatia, tai toisaalta edes toivoa, ilmaston muuttuvan juuri ihmisen omien itsekkäiden tarkoitusperien vuoksi? Siksikö että vaatteet kastuvat? Siksikö että tulee nuha tai kuume? Vai siksikö että jos hänen tahtonsa toteutuisi, luonnon kiertokulku järkkyisi ja kohta ei enää tarvitsisi miettiä mitä huomenna laittaisi päälle – tuleeko vettä vai räntää?
Väsymisen kuittaan toteamalla kertauksena pohjoisessakin nykyään vallitsevan vapaan tahdon. Jos väsymys johtuu esimerkiksi työn teosta, työn voi aina jättää tekemättä ja jäädä kotiin nukkumaan. Se on jokaisen henkilökohtainen päätös, jota ei käy arvosteleminen. Sillä kuka määrittelee suurimman tuskan? Toiselle se on petetyksi tuleminen, toiselle luoti rinnassa. Ja jos se meidän esimerkissämme nyt on aikainen herätys ja siitä aiheutuva tuska, täytyy asioita muuttaa, jotta elämässä ei tarvitsisi turhaa kärsiä pikkuseikoista.
Etsikää siis mahdollisuuksia, älkää ongelmia. Älkää pistäkö pahanolontunnettanne johtuneeksi jostain sellaisesta syystä, jolla ei todellisuudessa saisi olla mitään tekemistä ajatusmaailmanne kanssa. Säälle te ette mitään mahda, lähes kaikelle muulle mahdatte ja ratkaisun avaimet ovat teidän omissa käsissänne.
Kultaisen tapaoppikirjan ensimmäinen kultainen sääntö voisi olla:
Herää aamuisin siinä uskossa, ettei tulevasta päivästä voi sinulle seurata muuta kuin uusia hienoja mahdollisuuksia. Jätä sivuseikat, kuten esimerkiksi väsymys, omaan arvoonsa, sillä se ei pitkässä juoksussa ole ratkaiseva tekijä onnellisuuden kannalta. Vältä suuttumista ulkoiselle ärsykkeelle, joka vain herättää sinut nauttimaan uudesta päivästä.
Olemme siis saaneet silmämme auki ja katselemme uutta päivää unensekaisin silmin. Olettakaamme ensin nukkuvamme jonkun kanssa. Vaimon, tyttöystävän tai viehättävän seuralaisen (lapsia en tässä teoksessa tarkastele kuin summittaisesti, johtuen käsiteltävän alueen laajuudesta). Muistakaamme ensinnäkin varmistua siitä kuka näistä edellisistä todella vieressämme lepää (en halua yleistää moraalittomuutta, mutta ikäväkseni joudun toteamaan, ettei se ole maan päältä kadonnut, tuskin tulee koskaan katoamaankaan).
Oletetaan ensimmäisenä vieressä lepäävän vaimon. Vaimon, jonka kanssa olette ensin tutustuneet, kihlautuneet, puhuneet rakkaudesta ja arvoista ja lopulta vihkiytyneet asiankuuluvin seremonioin. Tässä vaiheessa olemuksena on, että tunnette toisenne mahdollisimman hyvin (ja jos ette tunne ongelma ei välttämättä löydy enää pelkästä heräämisestä). Silmäsi avattuasi voit reagoida siihen onko hän yhä unessa, vai kenties mitä muuta sattuu tekemään. Jos huomaat hänen yhä nukkuvan voit yrittää herätellä häntä, jos se teidän yhteisessä sopimuksessanne on sallittua (yhteisistä sopimuksista on hyvä pitää kiinni silloin jos niissä on järjen hiventäkään, enkä neuvoillani halua mitenkään muuttaa niitä, korkeintaan tukea ja lisätä niiden toimivuutta). Voit tässä herättelyssä käyttää erilaisia taktiikoita ja variaatioita. Kaiken ei aina tarvitse mennä sen saman kaavan mukaan, vaikka se kuinka olisi käytännössä hyväksi koettu. Herättele siis rakkaintasi mm. puhaltelemalla hänen hiuksiinsa raikkaita henkäyksiä ja sivelemällä hänen jalkoihinsa tiettyjä yhteisellä sopimuksella hyväksi havaittuja sivelyjä (kliseisyys ja saippuaoopperamaisuus ei aina tarkoita, etteikö tavat olisi toimivia.) Kun hän lopulta avaa silmänsä älä heti käy asiaan, vaan katso ensin pitkään suoraan silmiin, sano hyvät huomenet mahdollisimman hellällä ja hiljaisella äänellä ja suutele vasta sitten. Jos tämä tekniikka ei jostain syystä rakkaimpaasi pure, voit hieman hienosäätää tapojasi, mutta älä silti poikkea liiaksi edellä mainitusta mallista. Pitkäjänteisellä työllä ja etsimisellä löydätte varmasti yhteisen mallin heräämiseen, joka tyydyttää teitä molempia. Ja jos vanha malli jossain vaiheessa alkaa pitkästyttämään, se on varioituvissa.
Kultaisen tapaoppikirjan toinen kultainen sääntö voisi olla:
Älä pidä aviovaimosi kanssa heräämistä koskaan itsestäänselvyytenä. Tapa jolla varioituvilla tavoilla, tai yhdelle hyväksi koetulla mallilla, herätät hänet uuteen huomiseen luo pohjan paremmalle päivälle teille molemmille. Vältä kliseitä, mutta jos kumppanisi niistä pitää, pureudu niihin kahta suuremmalla voimalla. Mahdollisesti kokemasi raskaus herätellessäsi kumppaniasi, maksaa itsensä takaisin myöhemmin moninkertaisesti.
Oletetaan vieressä lepäävän tyttöystävän (tahi seurustelukumppanin, elämmehän vapaamielisessä maailmassa.) Tähän asetteluun sopii melko lailla samat mallit kuin äskeiseen asetteluun aviovaimon kohdalta. Mutta varioituvuus on oltava huomattavasti suurempi. Sillä näinhän maailma kulkee, että nuori sydän (miksei vanhempikin, mutta uudessa elämäntilanteessa oleva) ei ole vielä päättänyt mitä elämältään lopullisesti tulee haluamaan. Ja jos pintyt tavanomaisiin herätysmalleihin, olivat ne kuinka ritarillisia sitten tahansa, suurena vaarana on kumppanisi pitkästyminen ikuisiin höpinöihisi ja sitä seuraava mahdollinen ero. Ketäs sitten herättelet itsepintaisilla malleillasi? Suurempia ilkeilyitä välttäen painotan varioitumista seurustelutilanteessa, sillä se tuottaa mielikuvia jännittävästä tulevaisuudesta, vaikkei se todellisuudessa pitäisikään paikkaansa (monet lupaukset nimittäin jäävät varsinkin suomalaisessa kulttuurissa pitämättä ja perhe löytyy ennemminkin lumihangesta, kuin unelmien velattomasta puutalosta.) Käyttäkäämme siis mielikuvitusta ja hankkikaamme itsellemme se tyydytys, jota alun perinkin olemme lähteneet ajamaan takaa.
Kultaisen tapaoppikirjan kolmas kultainen sääntö voisi kuulua:
Seurustelusuhteessa varioi herättämistaktiikoitasi ja luo kuva jännittävästä ja vaihtelevasta tulevaisuudesta, vaikkei se aina suurin totuus olisikaan.
Oletetaan vieressä lepäävän viehättävän seuralaisen, jonka olet hurmurin taidoillasi (jonka tapasääntöihin myöhemmin palaamme) edellisenä iltana saavuttanut mukaasi. Tässä tapauksessa kaikki riippuu siitä miten valloitukseesi suhtaudut. Miehessä nimittäin asuu epäkristillinen pelkuri, joka neuvoo hyvin usein ottamaan jalat alle heti kun huomaa mihin liemeen on itsensä saattanut. Mutta oletetaan että olette pikkutunteina saapuneet sinun asuntoosi, eikä karkaaminen täten toimisi läheskään niin käytännöllisesti, kuin viehättävän seuralaisesi asunnolta.
Tärkein huomio: älä missään tapauksessa lässytä tunteista. Älä lässytä siinä tapauksessa, jos sinulla tunteita viehättävää seuralaista kohtaan on, äläkä varsinkaan siinä tapauksessa jos niitä ei ole (edellinen saattaa kuulostaa järjettömältä, mutta monet miehet tukeutuvat hellyydentunnustuksiin pakokeinona päästä kiusallisesta tilanteesta.) Molemmissa tapauksissa puhut itsesi pussiin. Yksikään nainen ei nimittäin halua kuulla puhetta tunteista vietettyänne ensimmäisen yön yhdessä ja pelästyksissään karkaa varmasti. Ja jos nainen sattuisikin vaikka itse aloittamaan samaisen lässytyksen, älä mene leikkiin mukaan, sillä naisen petollinen mieli on monijakoinen ja se saattaa vain testata sinua katsoakseen miten siitä testistä selviydyt. Pidä siis suusi tiukasti ummessa, herättele kohteliaasti, ja anna kaunein sanankääntein ymmärtää, että pidätte yhteyttä. Nainen osaa kyllä lukea silmistäsi puhutko totta, vai onko kohteliaisuus vain sitä itseään. Ja jos asia käy vaikeaksi voit olla hiukan tylykin, kunhan se ei mene ilkeyden puolelle. Ilkeys toista ihmistä kohtaan tulee väkisinkin joskus kiertotietä takaisin suoraan itseesi. Jos sinulla on sellainen tuuri, että viehättävä seuralaisesi sattuu vieressäsi yhä nukkumaan (eikä tuijottele sinua vieressä kysyvä katse silmillään) kertaa kaikki mahdollisuudet, plussat ja miinukset, jonka pohjalta kannattaa lähteä tilannetta rakentelemaan. Tee sitten päätöksesi ja toimi edellä olleitten ohjeitten pohjalta.
Kultaisen tapaoppikirjan neljäs kultainen sääntö voisi kuulua:
Herätessäsi viehättävän seuralaisen vierestä älä missään tapauksessa osoita tunteitasi, oli niitä sitten tai ei, ja ohjaile seuralainen tietoiseksi kiertoteitse tarkoitusperistäsi. Muista laatia suunnitelma, jonka mukaan toimit. Älä puhu itseäsi pussiin omassa typeryydessäsi.
Oletetaan heräävämme yksin. Tähän ei ole lisättävää muuta kuin muistutus ensimmäisestä kultaisesta tapaoppisäännöstä, jonka mukaan tulisi toimia. Ja jos yksinolo pitkästyttää asialle olisi mahdollista myös tehdä jotain, mutta siihen palaamme myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti