SÄNGYSTÄ NOUSU, AAMUTOIMET JA AAMIAINEN
Olet siis saanut itsesi jalkeille, positiivisena ja täynnä energiaa alkavaan päivään. Hienoa, meillä on hyvät lähtökohdat tapaopillisesti onnistua päivästä kiitettävästi. Huomaa noustessa sängyssä varovaisuus, muistele eilisillan mietteitäsi ja tekojasi. Jos olet mm. nauttinut alkoholia runsaammin edellisiltana, muista nousta rauhallisesti, sillä nopea nouseminen saattaa johdattaa sinut pahoinvointiin ja päivän jo tähän mennessä saavutetut onnistumiset häviävät. Anna aamun positiivisten ensivaikutelmien valaista mielesi, nouse rauhallisesti ja kevyesti ja anna käytännön johdattaa sinut eteenpäin.
Oletetaan että olet tästä eteenpäin yksin, sillä vaikket olisikaan, onnistuneen heräämisen jälkeen ei sinun enää tarvitse kiinnittää niin suurta huomiota kumppaniisi (varauksella viehättävän seuralaiseen), vaan voit keskittyä enemmän itseesi ja tekemisiisi. Aamutoimet ovat onnistuneen päivän toinen tärkeä peruskivi ja lähtökohta onnistuneen heräämisen jälkeen. Ilman kontrollia asiat saattavat sotkeentua, kiire yllättää ja kaikki on pilalla.
Tarkastellaanpa hetki kiireen käsitettä. Aikahan on suhteellista ja kiire riippuvainen ajasta. Olemme siis pitkälle horjuvalla pinnalla väittäessämme, että emme mahda kiireellemme mitään. Että se pitää meitä kourissaan. Tahdoimme taikka emme. Järjetön väite, sillä mitä aika todellisuudessa on? Mitä kiire on? Ne molemmat ovat ihmisen keksintöä ja tuotosta. Sen minkä itse olemme keksineet, pystymme myös poistamaan. Kaikki on suhteellista. On ikävä jos annamme työnantajamme kiireen määritellä meidän oman kiireemme. Mikä tarve meillä siihen on? Pelkäämmekö irtisanomisia? Pelkäämme ja se kertoo kyvyttömyydestämme toteuttaa omaa tahtoamme. Annamme jonkun toisen jopa määräillä omaa suhteellista aikaamme. Älkäämme siis hyväksykö sitä, vaan ottakaamme se aika, joka meille kuuluu ja jonka olemme ansainneet.
Kaikki edellinen selostus sen tähden, että haluan suurella huutomerkillä painottaa aamutoimien tärkeyttä tulevalle päivälle. Niitä ei missään nimessä saa tehdä minkäänlaisessa kiireessä. Asioiden valmistelun hyvin hoidettua aamua varten voi aloittaa jo edellisenä iltana. Kaikkien asioiden kerääminen tiettyyn paikkaan, josta ne aamulla on helppo löytää, on hyvä tapa kontrolloida aamutoimet. Housut siististi viikattuna ja laukku perusteellisesti pakattuna takaa meille rauhallisuuden tunteen. Se että joutuisimme hädissämme juoksemaan pitkin asuntoa, ei ole minkään käytännön kannalta järkevää.
Tässä kohdassa haluaisin selventää näkemystäni esimerkillä 1800-luvun alun Ranskasta löytyvällä lähteellä:
Suuren vallankumouksen ja valloitussotien jälkeen keisari Napoleon Bonaparte vangittiin valtion vihollisena Elban saarelle, josta hänen ei annettu pitää yhteyttä ulkomaailmaan. Koko maailma tuntee Napoleonin paon Elbalta ja ratkaisevan taistelun Waterloossa. Harva kuitenkaan tietää (tietyt historianlähteet kuitenkin paljastavat), että Napoleonilla oli mahdollisuus paeta vankeudestaan jo kahta kuukautta ennen kuuluisaa pakoa. Kaikki oli sovittu etukäteen ja juoni oli muutoinkin vedenpitävä. Laivan odottaessa aamulla rannikolla, Napoleon veteli vielä unia sellissään. Toisin sanoen kansankielellä nukkui pommiin ja myöhästyi omasta laivastaan. Huomatessaan kaikessa hämmennyksessä olevansa myöhässä entinen keisari etsi hädissään varusteitaan sellistään, mutta epäkäytännöllinen mies kun hän sattui olemaan, kesti liian kauan ennen kuin varusteet olivat kasassa. Laiva oli tätä ennen ehtinyt jo poistua ja Napoleon jäi ilman kyytiä. Myöhemmin kyyti saapui, mutta miehen kannatus mantereella oli ensimmäisen epäonnistuneen pakoyrityksen jälkeen laskenut huomattavasti. Voi vain arvailla olivatko huonosti hoidetut aamutoimet syy siihen, ettei Napoleon enää koskaan kunnolla pystynyt vakuuttamaan valtaansa Ranskassa ja Euroopassa.
Saattaa olla että esimerkilläni spekuloin liiallisesti ja kärjistän asioita, mutta lähtökohta ja tulos ovat kuitenkin samoja. Samoin kuin Napoleon, tekin voitte hutiloimalla menettää käsienne ulottuvilta unelmianne ja tavoitteitanne. Olkaamme siis tarkkoja ja laittakaamme aamulla tarvitsemamme tavarat tarkkaan järjestykseen ja tiettyyn paikkaan, mistä ne on helppo löytää.
WC on paikka jossa todellinen aamuinen tapakulttuuri mitataan. Käyttäytyminen siellä saattaa olla todella ala-arvoista ja sen tähden tähän seikkaan on pysähdyttävä hieman laajemmin. Ihmisillä on aivan liian vahva mielikuva siitä, että WC näyttelee jokaisen elämässä yksityistä kuvaa ja että voimme toimia tämän harhaluulon mukaisesti. Tämä henkilökohtainen asenne tulee esiin vain ja ainoastaan silloin, kun todella olemme yksinäisiä ja kukaan muu ei vaikuta elämässämme. Harva enää tänä päivänä voi vannoa olevansa tällaisessa nimenomaisessa tilanteessa? Se mitä nykyajan ihmiset sanovat yksinäisyydeksi on se, ettei nyt ja koko ajan joku pyöri ympärillämme tekemässä oloamme kotoisan turvalliseksi. Unohtakaamme siis tuo toinenkin harhakuva yksinäisyydestä (ja samalla yksityisyydestä) ja sopikaamme että aina joku näkee, kuulee ja vetää johtopäätöksensä tekemisistämme.
Minkälaisen kuvan tällaiselle ihmiselle antaisimmekaan, jos emme osaisi säädyllisesti edes suorittaa aamutarpeitamme kotonamme. Älkää siis kuvitelko että mikään olisi pidemmän päälle näkymätöntä. Nykyaika on riistänyt oikeutemme täydelliseen yksityisyyteen, josko sitä koskaan on todellisuudessa ollutkaan. En puhu historian yhteisöllisyydestä, vaan pelkästään ihmisten kautta aikojen jatkuneesta sairaalloisesta halusta saada tietää, mitä muut tekevät ja ajattelevat. Se miten vedät vessan, näkyy sinusta päällepäin, ja siitä tullaan huomauttamaan. Ei tietenkään suoranaisesti, mutta välillisesti kylläkin. Eihän nykyään edes kehdata sanoa suoraan mitä toisesta ajatellaan. Ajatellaan kyllä paljon, ja kenties liikaakin, mutta mielipiteet lausutaan juonittelevien metaforien ja ahdasmielisten huomautusten kautta. Vain ja ainoastaan maailman parhaat ystävät pystyvät enää puhumaan toisilleen suoraan, jos nyt sellaisiakaan nyt yleensä enää on olemassa.
Suokaa anteeksi kiihtymykseni, mutta argumentoin sitä seuraavasti: älkää luottako itseenne niin paljon, että kuvittelisitte maailman sulkevan teiltä silmänsä. Vaikka vaatimus saattaa tuntua aikansa eläneeltä (ja miltei vainoharhaiselta) pyydän teitä tarkkailemaan enemmän ympäristöänne. Tässä maailmassa kyllä ihminen pärjää ilman muiden ihmisten mielipiteitä, mutta maailma ei pärjää ilman teistä saamiaan tietoja, joista nuo mielipiteet lähtevät liikkeelle. Vaikka tuomitsisimme sen kuljemme silti sokeasti sitä mukaillen. Tarkkailkaamme siis toimiamme, vaikka huomautus muuten saattaisikin tuntua liioitelluilta ja käsitelty asia vähäpätöiseltä.
WC ei siis anna meille turvapaikkaa ympäröivältä maailmalta. Hoitakaamme siis sielläkin tehtävämme kunnollisesti ja säntillisesti. Palatakseni vielä jo mainittuun tavaroiden järjestykseen, meidän tulee olla tarkkaavaisia myös mm. hammasharjan ja hammastahnan suhteen. Katsokaamme, että hammasharja on omalla paikallaan ja hammastahnaa on riittävästi jäljellä (ja ettei sitä ole liiaksi puristettu keskeltä, joka myöhemmässä vaiheessa hankaloittaa ja hidastaa hampaidenpesun prosessia ja luo epäjärjestyksellisen kuvan.) Heti ensimmäisenä WC:n saapuessamme kannattaa suorittaa luonnolliset tarpeet ennen muita toimenpiteitä. Jos hoidamme tämän kyseisen prosessin vasta puhdistusoperaatioiden jälkeen, on aina olemassa riski, että unohdamme vielä toiste siistiä itsemme, ja merkit jäävät liian näkyviksi (ymmärtänette etten näe vaivaa puhuakseni kaikesta suoraviivaisilla merkityksillä.) Tarpeeton muu touhuaminen luonnollista tarvetta suorittaessamme on tarpeetonta. Kaikenmaailman viheltely, virtsalla leikkiminen ja muu moraaliton hölynpöly kuuluu lastenleikkeihin ja tulisi olla jo aikuisikään mennessä taaksejäänyttä elämää. Vessan vetäminen kannattaa suorittaa heti suorituksen jälkeen ja tarkistaa, että imukyky istuimella oli riittävä (tämä varsinkin suuremman tarpeen yhteydessä.) Edellisen jälkeen seuraa suoraan käsienpesu. Missään tapauksessa ei saa näiden kahden suoristuksen välillä lähteä pyörimään minnekään WC:n ulkopuolelle. Se antaisi ihmisestä aivan tarpeettoman likaisen ja muita ihmisiä ajattelemattoman kuvan (jonka lisäksi se olisi epäterveellistä.) Käsien tarkan pesun jälkeen seuraa silmien huuhtelu, jota taasen seuraa hampaiden pesu.
Hampaat tulee pestä huolella. Se ei ole mikään hammaslääkäreiden juoni, että huolella harjaaminen kannattaa. Ulkona käyskentelevä hampaansa pesemättä jättänyt mies on iljettävä näky ja haju joka hänen hampaistaan lähtee korostaa tätä vaikutelmaa. Jos henki muuten haisee pahalle (muutoinkin kuin aamuisin) kannattaa ottaa yhteys lääkäriin ja tutkia ettei vika ole maksassa. Kunnes tulokset ovat valmiit, kannattaa pahan hajun torjumisessa käyttää esilaatuisia hengityksenraikastimia ja kaupoista saatavia pastilleja. Edellisten kanssa kannattaa myös olla tarkkana, ettei ajaudu ylilyönteihin. Terävästi mentolille tuoksuva seuralainen saa myös muut häpeämän puolestaan. Ja sitähän emme halua.
Korvat on myös hyvä tarkistaa. Ei varmasti ole olemassa nolompaa näkyä, kuin aina kuurona käyskentelevä herra, joka toistelee samaa sanaa: ”Mitä? Mitä? Anteeksi, mutta voisitteko kenties toistaa?” Ja sen jälkeen kaivaa korvistaan sellaisen määrän vaikkua, että heikompaakin hirvittää. Miksei asioita voi vain tehdä kerralla kunnolla, niin ei tarvitse sitten jatkuvasti olla kyselemässä. WC-käytös on hyvä muistaa myös muissa tilanteissa, kuin aamupuhteissa, mutta tilan salliessa saatan palata siihen vielä myöhemmin uudestaan.
Kultaisen tapaoppikirjan viides kultainen sääntö voisi kuulua:
Aamupuhteissa on hyvä pitää mielessään asioiden ja tavaroiden järjestys, jottei turhaa kiirettä ja sotkua pääsisi syntymään. Siisteyden peruslähtökohdat on pidettävä mielessä ja muistettava, että vaikka ulkonäkö käytös ei allekirjoittanutta kiinnostaisikin, niin jotain se aina kiinnostaa, eikä se ole samantekevä asia.
Kolmannen valtakunnan ajoilta liikkuu huhu, että kunnioitettu Johtaja olisi kärsinyt pahanlaatuisista ilmavaivoista. Tieto ei ole täysin perätön, sillä Nurnbergin oikeudenkäynnin hieman enemmän tuntemattomaksi jääneistä tutkintapäiväkirjoista löytyy Rudolf Hessin maininta eräästä sodanaikaisesta aamiaisesta, joka nautittiin Hitlerin piilopaikassa Kotkanpesässä (yksi niistä harvoja kertoja, jolloin herra siellä suvaitsi vierailla.) Hess kertoo, ettei koskaan ole nähnyt miestä, joka pystyisi ahtamaan itseensä niin paljon kaikkea erilaista ruokaa ja juomaa ja jatkamaan samaa menoa vieläpä kolmatta tuntia. Ilmavaivat alkoivat Johtajalla hetken aamiaisen jälkeen ja ei aikaakaan, kun Kotkanpesä tyhjeni kutsumattomista siipeilijöistä, jotka Johtajaa joka paikkaan aina seurasivat. Hess ei ollut varma johtuiko tämä ruuansulatushäiriö epäterveellisistä syömätavoista, vai alppi-ilmastosta, joka ei sattunut sopimaan Johtajan mahalle. Oikeudenkäyntikirjanpitäjä taasen ei ollut varma, oliko Hess enää tervejärkisten kirjoissa ottaessaan tällaisen esimerkin esiin keskitysleirioikeudenkäynnissä. Lähdeaineistoa tästä ei ole enempää.
Edellinen esimerkki natsijohtajien Hitlerin ja Hessin kanssakäymisestä kuvaa hyvin niitä valtavia riskejä, jotka liiallisen aamiaisen nautiskeluun sisältyy. Niin totta kuin aamiainen on päivän tärkein ateria ja se pitää paikkansa pitää siihen myös suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Mihin putoisikaan arvoasteikossa tavallinen kaduntallaaja, kun Euroopan omistajallekin meinasi käydä hassusti, kuten esimerkki kertoo. Täytyy olla tarkkana – aamiaisenkin suhteen.
Kahvi on aamiaisen perusedellytys. Ja jos et satu kahvia juomaan, opettelet. Sen lisäksi että kahvi on hyväksi elimistölle piristävässä mielessä, se antaa myös statuksen, jonka saavuttamiseen teenjuojat saavat käyttää aivan liikaa voimavarojaan. Oma käsitykseni teenjuojista on se, että suurimmaksi osaksi he ovat pelkureita. Se että he joskus pienenä lapsena järkyttyivät maistettuaan kahvia, eivätkä sen jälkeen enää ole uskaltaneet koskea siihen pitkällä tikullakaan, kertoo selvää kieltään heidän tasostaan käsitellä asioita. Makuaistin kehittyminen on ollut länsimaiden kulttuuriperinnön tiedossa jo yli tuhat vuotta. Sääli kun joidenkin täytyy yhä edelleen taistella tuulimyllyjä vastaan. Kahvikuppi käteen, niin paranee status ja edellytykset jaksaa arkipäivän monet esteet tapakulttuurin tiellä (myönnän toki jotkin tutkimukset kahvin haitallisuudesta paikkaansa pitäviksi, mutta suurin osa näistä tutkimuksista liittyvät kahvin vaarallisuuteen liika käytettäessä. Tottahan on, että mikä tahansa tuote aiheuttaa vaaratilanteen, jos ei ole kontrollia. Kohtuus kaikessa ja tuollaiset tutkimukset saattaa jättää omaan arvoonsa.)
Kahvia kannattaa siis juoda kohtuudella, mutta korostaa itse prosessia. Aamupala on muuten järkevä olla monipuolinen, mutta liiallisuutta on vältettävä (muistattehan onnettoman Hitlerin.) Korkeintaan kaksi leipää, monessa tapauksessa yksikin riittää. Päälle hienoa kerros voita, kaksi juustoviipaletta ja kinkkua juuston päälle. Aamupuuroa kannattaa välttää sillä se antaa liian tukevan olon päivään lähdettäessä. Puuron voi hyvin korvata tilkalla jogurttia tai pienenpienellä jäätelöpallolla (edellinen lohdutuksena niille lukemattomille herkkusuille, joita tässä maailmassa luoja kyllä riittää.) Maidon ja mehun välillä on valittava. Kumpaakin ei kannata juoda, sillä silloin sairastumisen riski on liian suuri. Kannattaa vaihdella vuoropäivin.
Aamupalalla kannattaa keskittyä pelkkään rauhalliseen syömiseen. Sanomalehteä voi hienovaraisesti sivusilmällä vilkuilla, mutta kaikenmaailman repinen ja vääntyily (johon varsinkin Helsingin sanomat ja pari muuta valtakunnallista aamulehteä antavat hyvät edellytykset) on ehdottomasti suljettava pois, koska se varmasti tulisi pilaamaan kauniin hetken. Sanomalehti tulee lukea vasta myöhemmin työpaikalla, jota käsittelen myöhemmin.
Kun aamupala on rauhallisesti syöty, on kaikki käytetyt astiat hyvä siirtää valmiiksi pois tieltä, ettei niistä enää illalla kotiin tullessa tarvitse kantaa vaivaa. Tämän jälkeen syvä huokaus ja siirtyminen niiden valmiiksi järjestettyjen vaatteiden ja tavaroiden luokse, jotka odottavat vuoroaan.
Kultaisen tapaoppikirjan kuudes kultainen sääntö voisi kuulua:
Syö aamupala kohtuudella niin ruuan, juoman, kuin aterioinnin nopeudenkin suhteen.
Kerrotaan pyhällä kirkkoisä Augustinuksella olleen vielä kääntymyksensäkin jälkeen olleen yksi valtava vika, jota ei kuitenkaan pystytty synniksi lukemaan. Vaatteet eivät pysyneet hänen päällään sopivassa muodossa. Kaapu oli aina rytyssä ja piispanhiippa väärinpäin. Aikalaiset alamaiset ja papit eivät tienneet miten Augustinukseen olisi pitänyt suhtautua – mieshän oli pyhä ja erehtymätön. Pystyikö erehtymättömällä olla vikoja? Ei vielä niin varhaisella keskiajalla, jolloin usko oli vasta mantereelle vakiintumassa. Tänä päivänä ei noin vaikeilla kysymyksillä uskosta ja oikeudesta vaivattaisi päätä – sanottaisiin suoraan että Augistinus on tyylitön.
Vaatetus on tabu. Se on jotain sellaista, josta en varmasti jaksa lakata huomauttamasta teoksen edetessä. Etenenkin aiheeseen toista näkökulmaa käyttäen: miksi tulisi olla tyylitön? Miksi tulisi näytellä vastarannankiiskeä ja pukeutua sellaiseksi, että ihmiset eivät sitä hyväksy? Eihän se hyödytä ketään ja varsinkaan käyttäjää. Eikö sen sijaan kannattaisi seurata aikaansa ja pitää itsensä edes jonkinlaisessa siisteyden tilassa? Se ei vaadi paljoa, ainoastaan pienenpientä tyylitajun poikasta ja itsekuria siitä kiinni pidettäessä. Pukeudu siis kuten sinun halutaan pukeutuvan. Ja jos sinulla sattuu olemaan joitakin syvällisiä mielipiteitä siitä, mikset voi edellistä tehdä, anna toki muidenkin kuulla mielipiteesi, äläkä suodattele niitä yksinäsi ja murise siitä ettei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Kukaan ei ymmärrä hiljaista ja tympeää vastaluokkaa. Mölynpitäjätkin siedetään paremmin. Ole myös tarkka että oikein pukeutuessasi jaksat pitää ryhtisi kunnossa. Älä ole niin kuin Augustinus ja annan huolimattomuuden pilata muuten varsin eleganttia säväystä. Näytä ihmisille miksi juuri sinusta kannattaa ottaa selvää ja panna huomio kiinnittymän. Näytä heille, että pystyt vaatetuksellasi yllättämään jokaisen, joka on sen yllätyksen valmis vastaanottamaan ja suvaitset jättää toisinajattelevat rannalla ruikuttamaan. Sinä olet yksin keskipisteessä vaatteinesi, sinä eikä kukaan muu.
Tein varsinkin asian melko lailla selväksi vaatetuksesta, mutta kuten sanoin, lupaan vielä palata siihen myöhemmin. Sillä totuus on se, että ulkonäkö on muokattavissa ja vaatetus toimii tässä ehdottomalla tavalla. Ei kaikkia vikoja tarvitse näyttää, kun ne kerran pystyy piilottamaan vaatteiden sisään. Tyhmä taas korostaa vikojaan vaatteillaan. Täytyy löytää oikea polku, jota kulkea. Seuraa siis aikaasi ja katso mikä se polku on (en voi antaa suoraa esimerkkiä vaatetuksesta, sillä nykyään muoti muuttuu niin nopeaan tahtiin, että ensi vuonna esimerkkini olisi jo auttamattomasti vanhentunut.)
Kultaisen tapaoppikirjan seitsemäs kultainen sääntö voisi kuulua:
Seuraa vaatetuksessa aikaasi ja elä sen ehdoilla. Liika itsepäisyys johtaa vain itsesi naurunalaiseksi, mutta jos silti päätät toimia ja olla vastarannankiiski, muista tehdä selkoa syylistäsi arvostelijoillesi, jotta he saisivat edes vaihtoehdon tulkita ajatuksiasi.
Olemme nyt nousseet, tehneet aamupuhteet ja pukeneet menestyksellisesti. On aika suunnata ulos ovesta, jossa todellinen tapakulttuuri meidät kohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti