Ihmisiähän tässä vain ollaan. Niin paitsi se eräs josta teille eilen kerroin. Pilvet päättivät sentään tänään kiertää meidät, antoivat perkeleet pientä toivoa, varmaan huomenna ottavat kaiken takaisin. Päätin olla kone – tehdä kaiken juuri niin kuin odotetaan, silti koneetkin tekevät virheitä. Minä en tehnyt. Ihminen on parhaimmillaan konetta kyvykkäämpi. Ihminen myös kerskuu saavutuksillaan. Olisin mieluummin kone. Ei tarvitsisi ajatella asioita kellonaikana jolloin mieluummin nukkuisi tai söisi tai joisi. Aamuviideltä heinäkuisena sunnuntaina.
Kerrotaan nyt toki muutamalla sanalla uusista piireistä, ettei lipsuminen alkuperäisen tarinan protokollasta pääsisi karkaamaan liian kauaksi. Ensinnäkin, olisin mieluummin pysynyt vanhoissa. Toiseksi, uudet piirit ovat vanhoja kelvottomammat. Toivottavasti en toista liikaa itseäni. Silti jotain hyvääkin: palkka nousee tunnilla, työaika ainoastaan neljälläkymmenelläviidellä. Silti tyytyisin vähempään. Sitä tyydytystä on nimittäin vaikea voittaa, kun huomaa, ettei pakollinen paha vie kuitenkaan sitä kahta ja puolta tuntia kauempaa vuorokaudesta. Siihen minuuttikin päälle niin johan vitutus puskee korvista ja sieraimista ja sieltä eräästäkin paikasta, jota koko perheen blogissa ei ääneen saa lausua.
Kenties rasittavin yksittäinen kohta tähän mennessä: lapsien yöuni suhteessa ritarin ammattiin. On nimittäin niin, että erään vanhan ja arvokkaan kivitalon asukas on saanut päähänsä, etteivät hänen lapsensa saa häiriintyä hänen tilaamansa lehden toimituksesta. Järkevänä kansalaisena nainen on ilmoittanut huolenaiheestaan toimikunnalle, josta on ritareille saapunut kehotus toimittaa kyseinen lehti tarkasti määrätyllä tavalla asiakkaan ovelle. Auto (jos sellaisella ajaa) tulee jättää vähintään viidenkymmenen metrin päähän talosta, etteivät lapset herää jo saapumisvaiheessa. Talon etuovea (kerrostalon, jossa siis asuu tapauksemme lisäksi muitakin asukkaita) ei saa käyttää, vaan sisään pitää kiertää takaovesta, sillä lasten huoneen ikkuna on juuri kadulle päin ja ikkunaa on kesällä pidettävä auki, sillä muutenhan lapset eivät kuumuudessa saisi unta ylimalkaan. Takaoven saranat ovat sen verran jäykät, että ovi pamahtaa ikävästi kiinni, jos sitä ei kannattele sulkemisvaiheessa kunnolla. Tämän lisäksi rapussa kaikuu (vanha talo kun on) sen verran, että liian raskas askellus käy varmasti pienokaisten nukkuville korville. Ritarin tulee siis hiippailla varpaisillaan ylimpään kerrokseen ja sujauttaa lehti ämmän postiluukusta, niin ettei se päästä ääntä. Postilaatikkoa haaska ei ole vaivautunut hankkimaan – sieltähän lehti voitaisiin varastaa ja sehän taas ei sovi! Kuvitelkaa nyt, Suomessa on laiskojen kansalaisten onneksi olemassa järjetön järjestelmä, että lehdet kannetaan kotiovelle saakka, jos niin halutaan toimittavan. Ja tällaiset vitun oliot käyttävät mahdollisuutta hyväkseen ja kuvittelevat voivansa hyödyntää sitä aivan miten vain milloinkin päähän sattuu pälkähtämään. Ja toimikunta myötäilee.
Tuollaiselta ihmiseltä tulisi kieltää lehden tilaaminen kokonaan. Itse asiassa rangaistuksena hävyttömästä käytöksestä hänet tulisi asettaa kolmeksi vuodeksi pannaan kaikkien painotuotteiden lukemisesta. Lehtikioskien seinään tulisi liimata hänen valokuvansa ja täten estää naisen pääsy kiinni himoitsemiinsa tuotteisiin. Tai sitten loppukoon pelleily! Lapset nukkuvat jos kykenevät. Ryyppäävät naapurit ja rasittavat väkivaltatapaukset vielä ymmärtää (joissain tilanteissa) mutta johonkin on raja vedettävä. Ja vedetään se vaikka sitten tähän.
Paha vain, että olen luonteeltani suuri pelkuri, enkä uskalla toteuttaa käytännössä ärtymykseni nostattamia mielitekoja. En ainakaan vielä seuraavaan kolmeen viikkoon. Mutta kenties viimeisenä yönä annan periaatteideni olla. Tuolloin voisin säästää muijan asunnon viimeiseksi, tempaista sitä ennen Vartiovuorenmäellä muutaman kaljan ihastellen nousevaa aamun kajoa, paiskautua sitten sisälle rappuun (etuovesta, turha kai edes mainita) ja hyppiä tasajalkaa ylimpään kerrokseen samalla päästellen suustani maailman ärsyttävimpiä ääniä. Tämän lisäksi voisin pyytää paria kaveria ajamaan pakoputkiongelmaiset autonsa talon etupihalle ja käynnistelemään moottoreita sillä aikaa, kun suoritan viimeisen velvollisuuteni ritarina ikinä. Ja totta kai – väärä lehti kruunaa kokonaisuuden.
2 kommenttia:
On siinäkin taas yks Ekströmin perhe saatana, hyvä etteivät pyydä lehteä laminoituna kun lapset saavat niin herkästi ihottumaa HBL:stä. Pitäskö tilata sinne parit perhepizzat ja mahdollisimman hullu ja kovaääninen turkkilainen niitä viemään?
Turkkilainen voisi toimia. Silti vähin mitä voin tehdä, on vaihtaa syksymmällä kotiintuloreittiä baarireissulta kotiin. Laskuhumalan ärtymyksen voisi hyvin tukahduttaa keksimällä aina jotain uutta kieroa muijan mielenreuhan järkyttämiseksi.
Lähetä kommentti