torstai 31. heinäkuuta 2008

LUKU 38: KAKSI


Hellittämätön aggression kiertely

nousu- ja laskuhumalan kohtalokas törmäys

väsyneen mielen kirkas kuutamo


päivän laskua tuskin huomaa

aamun kosteus selässä on pisara onnea

pistelevä viima vasten kasvoja opettaa

betonin harjalla ratsastaja kaipaa takaisin


kahden päästä avautuvat mielen liikkeet

osoittavat odotuksen rajallisuuden

hetken onnen pettävyyden

viimeistellyn valinnan uskonnon –

viimeisen?


Ps. mitä Turussa oikein tapahtuu? Auton varashälytin soi tauotta koko yön (kirjaimellisesti yhdestä viiteen ja jatkoi lähdettyäni) ilman että poliisi tai muu viranomainen yritti käydä tilannetta korjaamassa. Siis… helvetinmoinen meteli! Olivatko kaikki lähialueen asukkaat ryyppäämässä vai hakanneet toisensa hengiltä? Aivan vitun sama, nukkumaan mars!

Ei kommentteja: