Haayyooo! Ykköspeli kahdeksaan vuoteen, ei mitään vastaavaa ole nähty sitten Ranskan ja Italian EM-finaalin 2000 (ei tällä kertaa lasketa sitä Liverpoolin mestareiden liigan voittoa mukaan.) Ei harmita missään mielessä, että oma veikkaukseni jatkoonpääsijöiden suhteen meni pieleen – olen alkanut jo tottua siihen. Nautinnollista oli, kerta kaikkiaan. Tarkastellaanpa tässä lähemmin Turkin alkulohkon suorituksia, Tshekki hävetköön kelvotonta suoritustaan, heidän tekemisiinsä en enää jaksa puuttua.
Muistatteko sen ensimmäisen ottelun Portugalia vastaan, ensimmäiset kymmenen minuuttia jolloin Kuningas Šahriar ja hänen veljensä Šahzeman loivat oivallista painetta vastustajan kenttäpäätyyn, Aladdin Abuś-Šamat oli tehdä ratkaisevan virheen, ja Abdallah ibn Fadil ja hänen veljensä puskivat kumpikin pallon ylärimaan. Entä sitten toinen puoliaika, kun seitsemän vesiiriä oli tehdä seitsemän maalia, Simbad ryöstää pallon vastustajalta (kirjaimellisesti) ja kun Saif el-Muluk ja Badiat el-Dżemal haastoivat erotuomarin väittelyyn tietyistä erimielisyyksistä. Ja kun mikään ei auttanut ja Turkki hävisi yhdellä maalilla, Vesiiri Nureddin ja hänen veljensä Šemseddin eivät kestäneet häpeää ja tekivät harakirin stadionin parkkipaikalla.
Toinen ottelu Sveitsiä vastaan oli voitokas. Alkuun Ali Šar ja hänen naisorjansa Smaragdi herättivät katsojien mielenkiinnon taitavalla pelinrakentelulla, jonka jälkeen Kalastaja Khalifa iski Turkin ensimmäisen pallon maaliin turnauksessa. Tämän jälkeen Ibrahim ja Džamila hölmöilivät urakalla ja peli oli jälleen tasoissa. Prinssi Bedr Basim ja prinsessa Džauhara eivät silti jääneet odottamaan vastustajan uutta osumaa, vaan alkoivat luoda uutta painetta toiseen päätyyn, joka lopulta johti siihen, että Džaudar iski voittomaalin. Loppua kohden peli kävi kuitenkin vielä tiukaksi, kun Laiska Abu Muhammed ja kalifi Harun ar-Rašid laiskottelivat kuudentoista rajan sisäpuolella ja Turkin pelastajaksi tarvittiin Basralainen kultaseppä Hasan ja vasta hänen taitavien harhautustensa jälkeen Kairolainen kauppias Alikin saattoi nostaa kädet ilmaan voiton merkiksi.
Jäljellä oli enää tämänpäiväinen ottelu Tshekkejä vastaan. Prinssi Ahmed ja haltiatar Peribanu jännittivät katsomossa pelikiellon takia. Ensimmäinen puoliaika ei vakuuttanut - Ali Baba ja neljäkymmentä ryöväriä hermostuivat ja jättivät kentän. Ali Khodža ja Bagdadin kauppias joutuivat seuraamaan, kun Koller pisti maalin sisään aivan heidän jalkojensa juuresta. Kalifi Harun ar-Rašid, yhdessä sokean miehen, ratsastajan ja rikkaan köyden punojan kanssa päättivät puoliajalla, että Turkin onni tulisi kääntymään. Tuli toinen takaiskumaali. Tässä vaiheessa Aladdin hermostui ja kaivoi taikalamppunsa esiin. Heti perään Viekas Delila siirsi pallon Tshekin maalin suulle ja kavennus oli selvä. Väärä Kalifi sanoi, että maali oli väärä, mutta silti se hyväksyttiin. Meren Abdallah ja maan Abdallah hurrasivat kun Turkin toinen maali toi maan tasoihin. Edes Viisas Haikar ei kyennyt hillitsemään viisauttaan, kun Turkin maajoukkueen kapteeni vei maan lopulta haltioituneella sijoituksellaan välieriin. Turkin voittoa oli paikalla seuraamassa myös Kamar-Ez-Zeman ja prinsessa Budur, Kyttyräselkä, Petetyt veijarit, Rajasuutari Maruf ja muutama muu. He kaikki nauttivat näkemästään ja ovat taatusti paikalla, kun Turkki välierässä kohtaa joko Kroatian, Saksan tai Puolan.
Tuon sekalaisen joukon keskeltä erottui myös yksinäinen hahmo – karun oloinen rampa, joka poistui hämmentyneenä paikalta. Ei ollut kunnon sotamies Svejkistä tänään nostamaan maataan voittajaksi. Tästä huolimatta suosittelen lukemaan Jaroslav Hasekin satiirisia tarinoita, sillä kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan ne koskettavat meitä enemmän kuin yksikään Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Mutta ei silti niin paljoa kuin tämän illan ottelu. Pienet sille, haayyooo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti