Noh, tämä nyt oli tämmöinen. Turha sitä on ainakaan kovin pitkään huudella, että Sveitsi otti sateisena kesäkuun iltana ensimmäisen voittonsa EM-kisoissa. Aivan kuin se nyt olisi mikään meriitti? Jos se olisi ollut ensimmäinen tappio kymmenen voiton jälkeen, olisin kenties jaksanut jossain määrin huomioida tapahtuneen. Mutta kun kyseessä on Sveitsi, niin tuskinpa silloinkaan. Olen pitkin alkulohkon otteluita kirjoittanut, kuinka Sveitsin historia ja sen politiikka sysäävät maan jalkapalloilun sen verran tylsistyttävälle asteelle, että on työn ja tuskan takana jos siitä haluaa saada minkäänlaista tekstiä aikaan. Ja eipä tehnyt tämä ottelu tähän poikkeusta, ei. Tosin en nähnyt sitä, sillä katsoin kolmekymmentä kertaa mielenkiintoisempaa Turkin ja Tshekin ottelua, joka luojan kiitos pelattiin samanaikaisesti, että vältyin tuijottamasta Sveitsin ankeaa näytöstä.
Jos joku nyt silti haluaa ruveta saivartelemaan ja huomauttaa, että onhan se nyt Sveitsiltä jotain voittaa Portugali kahdella maalilla, ja että se on silti jotain vaikka Portugalilta puuttui kahdeksan avainpelaajaa, sillä Portugali on Portugali ja George Bush on Yrjö Puska. Heille heilautan rennosti ilmasta voimaa ottavaa kämmentäni ja huudahdan: ”te tietämättömät, oppikaa niin tiedätte tekin.” Sillä kyllähän sen nyt lapsikin ymmärtää, mikä maa Sveitsi todellisuudessa on ja millä keinoin se vähäiset voittonsa on saavuttanut.
Puretaan tätä kertaamalla kahdenvuoden takaisia Saksassa pelattuja maailmanmestaruuskilpailuja. Tuolloin Sveitsi pelasi G-lohkossa yhdessä Ranskan, Etelä-Korean ja Togon kanssa. Mallikkaita jalkapallomaita kaikki paitsi Sveitsi. Kävi kuitenkin niin, että Sveitsi meni ja voitti koko lohkon ja menetti ainoat pisteensä Ranskalle. Sentään neljännesvälierissä Alppimaan tupelot osasivat olla voittamatta ja Ukraina meni rangaistuspotkuilla jatkoon. No mikä tässä kaikessa sitten on pielessä?
Sveitsihän on tunnettu pankkimaa, on aina ollut. Maa, jonne rahassa kylpevät talousrikolliset voivat tallettaa muutaman kvantziljoonan odottamaan hyvin (tai huonosti) ansaittuja eläkepäiviä. No miten on, kuulostaako jalkapalloilijan ammatti teistä sen kaltaiselta, että sitä harjoittajan kannattaa pitää kaikkia varojaan sukanvarressa tai edes paikallisissa pankeissa? Ei minustakaan. Jalkapalloilijoiden medianäkyvyys on niin valtava, että heidät on pakotettu esiintymään omien varojensa kustannuksella kehitysmaiden auttajina, luonnonkatastrofien uhrien tukijoina, omien maidensa vaikeavammaisten ymmärtäjinä jne. Arvokasta työtä, ei siinä mitään, mutta ei kenenkään kukkaro sitä loputtomiin kestä. Tässä tilanteessa onkin kätevää, että on olemassa Sveitsin kaltainen maa, joka ilomielin ottaa vastaan myös jalkapalloilijoiden salaiset talletukset. Tämän jälkeen kotimaassa on helppo kerskailla ”vararikoilla” ja hassata sitten rahaa johonkin itselleen tärkeään.
Mutta mikään maailmassa ei ole ilmaista. Sveitsin pankit eivät ole salaisuuksia varjellessaan pyyteettömiä. Tämän sai huomata aikanaan myös Hitler, joka tallettaessaan juutalaisilta ryöstämiään rahoja juuri Sveitsiin, joutui lupaamaan, että jättäisi maan rauhaan, jos sota syttyisi. Ja sehän syttyi mutta ei nyt puututa siihen. Samalla tavoin jalkapalloilijat joutuvat tekemään pankkiensa omistajille palveluksia, ja useimmiten nämä liittyvät heidän harjoittamaansa ammattiin. Vuoden 2006 joukkueista niin Etelä-Korean kuin myös Togon pelaajilla on tunnetusti ollut talletuksia Sveitsissä, samoin kuin myös Ranskan entisellä maalivahdilla Barthezilla. Sen sijaan Ukrainan pelaajilla ei talletuksia ollut, kuten ei myöskään Tshekin tai Turkin pelaajilla, jotka löivät tässä turnauksessa selvät kortit Sveitsiä vastaan pöytään. Mutta Portugali, arvaattekin varmaan, kaikki täsmää. Että sellainen jalkapallomaa tämä Sveitsi. Mutta hurratkaa vain ihmeessä, jos ääntä vaan riittää. Mutta muistakaa olla tallettamatta mitään Sveitsin pankkeihin tai pian hurraatte vain niiden luvalla ja käskystä.
A-lohkosta jatkavat Portugali ja Turkki, turnauksen jättävät Tshekki ja Sveitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti