Ruotsi 2 Kreikka 0. Tätä kautta veikkaustililleni toinen karkea miinus. Ainoa lohtu lopputuloksessa on se, että veikkasin Kreikan putoavan lohkovaiheen jälkeen ja Ruotsin jatkavan. Hankitaan niitä plussia sitten syssymmällä. Pieni aavistus minulla silti koko ajan oli Ruotsin mahdollisuuksien suhteen, vaikka tuskin minua nyt enää kukaan tässä vaiheessa uskoo. Kerrotaan nyt kuitenkin syy siihen, miksi näin.
Ruotsihan tunnetaan maailmanlaajuisesti kahdesta piirteestään: hyvinvointivaltion edelläkävijämaana ja tolkuttomasta onnestaan, mitä tulee urheilutuloksiin ja ruotsalaisten yhtyeiden levymyyntiin ulkomailla. Molemmat piirteet liittyvät läheisesti toisiinsa ja kummallakin on yhteinen nimittäjä: halpamainen pakottamisen kulttuuri, joka vuoden 1973 tapahtumien jälkeen nimettiin Tukholma-syndroomaksi.
Tukholma-syndrooma tarkoittaa virallisesti psykologista tilaa, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa (wikipedia, eli maailman luotettavin tietosanakirja potenssiin -5.) Tämä on siis virallinen määritelmä. Silti tämänkaltainen oireyhtymä ei kuvasta ainoastaan 1970-luvun Ruotsia tai sitä seurannutta aikaa. Ruotsi on läpi historiansa käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseen Tukholman-syndrooman tapaista pakottamisen kulttuuria. Otetaan tästä muutamia esimerkkejä.
Mietitäänpä ensinnäkin tapaa, jolla Ruotsi kaappasi Finlandian alueellisen kokonaisuuden valtakuntansa itäiseksi osaksi 1100-1300-lukujen kuluessa. Suurta vastarintaa Suomen puolelta ei kuulunut, eli syndrooman hyväksikäyttö muodostui jo tuolloin varsin toimivaksi. Kenties ainoana aivopesulta tuohon aikaan välttyi talonpoika Lalli, vaikka tuskin häntä koskaan on ollutkaan. Ja heitetään muutama sata vuotta eteenpäin ja löydetään Kustaa Vaasa latelemassa mahtikäskyjään valtakunnan aatelistolle, jotka selvästi juuttuivat lähes kokonaiseksi vuosisadaksi tuon inhan syndrooman kouriin, kunnes onnistuivat kääntämään sen omaksi aseekseen 1600-luvun alussa. Mahtiaatelinen Axel Oxenstierna vei Kustaa Vaasan pojanpoika Kustaa IV Adolfia jalkapallotermein 3-1, kunnes jälleen 1600-luvun lopulla Kaarle-kuninkaat käänsivät tilanteen päinvastoin. Kansa käänsi syndrooman omaksi aseekseen 1800-luvun alussa ja siitä saakka se on menestyksellisesti pitänyt maan hallitusvaltaa kourissaan, luoden itselleen 1900-luvulla varsinaisen lintukodon, jota myös pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioyhteiskunnaksi kutsutaan.
Suomalaiset ovat joutuneet syndrooman valtaan monta tuskallista kertaa – varsinkin jääkiekon MM-lopputurnauksissa. Kuka voisi unohtaa vuoden 2003 kotikisat, jolloin Peter Forsberg ja kumppanit käänsivät syndroomanappulaa toisen erän puolenvälin jälkeen ja varma 5-1 tilanne haihtui. Perkele, silloin kyllä ketutti. On turha puhua ruotsalaisten hyvästä onnesta, koska ei heidän toiminnassaan ole mitään mystistä, se on täydellisesti psykologinen ilmiö, pakottamisen periaate.
Moni saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, että jos Ruotsi kerran omaa tuollaisen salaisen aseen, miksi se ei ole käyttänyt sitä hyväkseen ja perustanut imperiumia. Se onkin varsin oivallinen kysymys, johon luultavimmin ei yhtä oikeata vastausta ole olemassa. Suurin syy kenties silti kuuluu, kuten jo olen huomauttanut, että harva kunnolla ymmärtää tuon aseen olemassaolosta. Ja jos Ruotsi alkaisikin käyttää sitä hyödykseen, kaatuisi se luultavasti hyvin nopeasti omaan näppäryyteensä. Sen sijaan syndroomaa tulee käyttää harkiten, oikeissa tilaisuuksissa ja pidemmän aikavälin menestystä tavoitellen. Välillä se taas tulee jättää täysin lepäämään, jotta suuria epäilyksiä salaisen aseen olemassaolosta ei paljastuisi. Näin tapahtui mm. Globenissa 1995. Sillä jos Ruotsi valloittaisi maailman, tulisi myös syndrooma osaksi koko maailman omaisuutta. Järkevämpää sille on ollut rakentaa maailman kenties vakavaraisin valtio ja nauttia pieniä voittoja kerrallaan, kuten mm. Abban euroviisuvoitto, MM-pronssi 1994 ja tämäniltainen voitto Kreikasta, jossa syndrooma-nappula toisen puoliajan puolenvälin jälkeen selkeästi taas käännettiin päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti