---
Tapahtumapaikkana Naantalin lähistöllä sijaitseva saari, jossa Noita Sigbrid asuu ja harjoittaa ennustamista niin herroille, kuin narreille.
Ruotsin, Tanskan, Suomen, Norjan ja Islannin Pohjoismainen Kalmarin unioni vetelee viimeisiään 1500-luvun alussa. Ruotsin valtionhoitaja Sten Sturen tarpeeksi ärsyttämä Tanskan kuningas Kristian II lyö Sturen taistelussa ja kruunauttaa itsensä 1520 Ruotsin kuninkaaksi. Samalla hän toteuttaa ns. ”Tukholman verilöylyn”, jossa hän likvidoi kaikki Sture puoluetta kannattaneet aateliset ja vihollisensa. Kuningas Kristian kuitenkin aliarvioi ruotsalaisen talonpojan tahdon taistella oikeuksiensa ja vapautensa puolesta. Vielä enemmän hän aliarvioi talonpojien kansanherättäjän, aatelismies Gustav Erikssonin mahdollisuudet syrjäyttää Kristian valtaistuimelta. Gustav Eriksson, josta myöhemmin tulisi Ruotsin pitkäaikainen kuningas ja valtion uudistaja Kustaa Vaasa. Tämä kaikki on totta.
Mutta harva tietää, että sodan riehuessa Ruotsin maaperällä 1521 Kuningas Kristian II ja Gustav Eriksson tapasivat toisensa Väskin saarella, Naantalin lähistöllä, jonne noita Sigbrid oli heidät kutsunut. Siellä Sigbrid esittää miehille visionsa tulevaisuuden Euroopasta suurena Tanskalais/ Ruotsalaisena valtakuntana, joka syrjäyttäisi tieltään niin Keisarin kuin Islamilaista maailmaa johtavan sulttaaninkin. Miehet tarttuvat syöttiin ja saarelle kutsutaan kaikkien neljän säädyn edustajat keskustelemaan tulevasta Euroopan valloittamisesta. Mutta soraääniä kuuluu ja asia mutkistuu. Jokainen sääty haluaa itselleen tulevaisuuden suurvaltakunnassa parhaat asemat ja konflikti on valmis. Lopulta yritys kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja kenellekään ei jää epäselväksi Sigbridin todellinen käsitys siitä, kuka Eurooppaa todellisuudessa tulisi hallitsemaan. Lopulta Sigbrid hylätään visioineen saarelle ja jokainen poistuu omaa tietään vaikuttamatta historian kulkuun. Lopun voi lukea kirjasta.
Pilkkalaukaus pohjoismaalaiselle historialle, joka arvonsa tuntien antaa anteeksi ja hyväksyy omat heikkoutensa.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
I kohtaus
(Näyttämö tyhjä. Kaiuttimista kuuluu sodan melskettä, jonka jälkeen hurraa huutoja. Kirkon kellot lyövät kymmenen kertaa ja niiden aikana Sten Sture kävelee aukinaisesta portista sisään, sitä kautta näyttämölle ja sillalle.)
STURE: Jo yli kaksikymmentä sodan vuotta on Ruotsin kansa nähnyt! Taistellessaan vihollista vastaan he ovat omaksuneet sen yhtenäisen ajatuksen Ruotsista omana valtakuntanaan. Ja mitä he saavat kokea? Vaikka jo herramme vuonna 1501 Ruotsin rälssimiehet yhtenä rintamana häätivät Tanskan kuningas Juhanan pois Ruotsin valtakunnasta ja täten antoivat selvän merkin irrottautumiselleen Kalmarin unionista, kehtaavat häikäilemättömät juutit yhä pyrkiä Ruotsin herroiksi. Jo kahdesti kuningas Kristian on täältä häädetty ja huhujen mukaan hän on jälleen raakalaismaisten joukkojensa kanssa ylittänyt Juutinrauman! Jo kolmatta kertaa on vieraan valtakunnan kuningas saapunut palauttamaan vasallivaltionsa järjestykseen. Mutta niin kuin hän on aikeissaan jo kahdesti epäonnistunut, tulee tämäkin kerta olemaan hänelle pettymys. Ja viimeinen lajissaan! Sen takaan minä, Sten Sture, Ruotsin mahtavimman suvun päämies ja tämän valtakunnan valtionhoitaja. Pian on koittava uuden ja eheän valtakunnan syntyhetki!
(Pyöveli nousee Sturen taakse ja lyö häneltä pään poikki.)
II Kohtaus
(Sten Sturen ja Pyövelin kohtauksen aikana näyttämö on käännetty ja Noita Sigbrid tullut
esiin.
SIGBRID: Ei rauhan päivää, ei rauhan yötä. Ei tuulet kanna hyvää meren takaa. Veri on vuotanut suuressa kaupungissa. Ei tarvitse kauas katsoa, ei, riittää että tuntee. Monta päätä on irronnut, lupaukset rikottu, kyllä, rikotupa hyvinkin. Ja suuri viha on nouseva Ruotsin maassa, viha ja katkeruus, nepä hyvinkin.
(Didrik ilmestyy takanäyttämölle ja vakoilee sieltä hetken Sigbridiä. Hän hiippailee lopulta
kohti
SIGBRID: Mitä asiaa Didrik? Paljasta aikeesi senkin petollinen käärme! Kerro uutisesi, niin saat rahasi. Ja jätä minut sitten rauhaan.
(Didrik tulee Sigbridin luo.)
DIDRIK: Uutisia meren takaa, emäntä! Tukholmasta tarkemmin! Kuten muistat hetken aikaa sitten Tanskan nuori kuningas onnistui murskaamaan urhoolliset joukkomme Åsundan rannoilla ja suureksi onnettomuudeksemme rakastettu valtionhoitajamme Sture sai kuolettavan iskun ja totta tosiaan kuoli pois vielä saman päivän aikana.
SIGBRID: Mene asiaan! Tuon kaiken tiedän jo. En minä sinulle jo kerrotuista uutisista maksa. Mitä uutta Didrik? Mitä uutta Tukoholmasta?
DIDRIK: Niin! Tukholmasta! Tämä samainen Tanskan kuningas, Kristian nimeltään, eteni aina Tukholmaan asti ja on kehdannut kruunauttaa itsensä siellä Ruotsin kuninkaaksi petollisen arkkipiispa Gustav Trollen avustuksella. Se alhainen käärme! Kyllähän koko valtakunta tiesi ettei hän voinut sietää vanhaa Sture herraa, mutta kuvitelkaa nyt emäntä! Juutti Kristian on nykyään kuninkaamme!
SIGBRID: Tuon kaiken aavistin. Mitä muuta? Mitä muuta?
DIDRIK: Pahin on vielä tulossa. Kristian lupasi suurille herroille, aatelisille, vanhoille vihollisilleen anteeksiannon, jos he lupautuisivat tukemaan häntä suunnitelmissaan Ruotsin valtakunnan suhteen. Ja ahneuksissaan herrat tartuivat syöttiin! Mutta petollinen Kristian petti kaikki lupaukset. Tasan viikko sitten melkein sata miestä menetti päänsä. Kristian mestautti jokaisen, joka oli lupautunut tueksi hänelle. Piru vieköön tuon raa’an, julman miehen!
SIGBRID: Nyt näen kaiken selvänä. Lupaukset annettu, lupaukset petetty. Hyvin teit Didrik, kun kerroit minulle, hyvin teit. Ja tässä maksusi.
(Sigbrid antaa Didrikille pussillisen kolikoita. Didrik innostuu, suutelee rahapussia ja pomppii
hetken tasajalkaa onnesta.)
SIGBRIG: Mutta nyt Didrik, sinun pitää lähteä. Vielä on paljon tekemistä, ennen kuin he saapuvat.
DIDRIK: Ketkä saapuvat?
SIGBRID: Älä sinä siitä välitä. Mene tuhlaamaan rahojasi, äläkä palaa muutamaan päivään. Muista Didrik! Et saa häiritä minua!
DIDRIK: Tietysti, emäntä, tietysti. Menenhän minä.
(Didrik poistuu taakse, katselee oudoksuen emäntäänsä muutaman kerran ja häipyy sitten
täysin.)
SIGBRID: Totta tosiaan. Ruotsinmaan herrat on kohtalon julma oikku vienyt mennessään.
Saivat siis vihdoin maksaa ahneudestaan, ahneudestaanpa hyvinkin. Ja nyt on kaksi
miestä halukkaita korjaamaan raskaan taakan. Miehiä kaksi, kruunuja vain yksi,
yksipä hyvinkin. Ja ken sen saa, saa luvan tulla Sigbridiltä neuvoja anelemaan.
III kohtaus
(Kuningas Kristian II, ja aatelismies Gustav Eriksson nousevat esiin kallioiden päälle. Sieltä he tarkkailevat toisiaan, Sigbridin yhä pysyessä paikallaan lavan reunalla. Musiikki alkaa soida. Miehet laskeutuvat alas ja aloittavat laulun.)
”Laulu Pohjoisten kansojen kunnian miehistä”
KRISTIAN: Herrat rikkaat ja köyhät Ruotsin maan
Tervehtivät Kristian II näin kuninkaanaan
Matka siihen verinen ollut on
Silti voittaja kruunaa palkkion
Ja voittaja kantaa nimeä
Kristian voittamaton!
GUSTAV: Herrat rikkaat ja köyhät Ruotsin maan
Pitelevät pelokkaina kiinni kurkuistaan
Monta päätä jo katkennut miehiltä on
Petos korvannut on luvatun palkkion
Ja Pyöveli kantaa nimeä
Kristian Tunteeton!
MIEHET: On valtakunta Ruotsin poissa raiteiltaan
Miehistä uljain sen nostakoon kunniaan
Ja se kunnia olkoon ikuinen
Valta Pohjolan tiukka ja rautainen
Kansa päättäköön puolestaan!
KRISTIAN: Ulkomaalainen olen ja myönnän sen
Mutta sydämestäni harras ruotsalainen
Vaikka aatelin jouduin mestaamaan
Heitä tuskin tullaan kaipaamaan
Kunkku Kristian tuulettaa
GUSTAV: Juoni ja oveluus
Petos ja kavaluus
Ovat aseita juuttien
Niihin tartu ei ruotsalainen!
MIEHET: On valtakunta Ruotsin poissa raiteiltaan
Miehistä uljain sen nostakoon kunniaan
Ja se kunnia olkoon ikuinen
Valta Pohjolan tiukka ja rautainen
Kansa päättäköön puolestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti