Romania-Ranska 0-0. Pahus, ensimmäinen kunnon huti, Ranska laahusti ja Riberry käytti enemmän aikaa arpiensa rapsuttelemiseen kuin pelaamiseen. Silti liputan vielä sen puolesta, että maa pelaa finaalissa Portugalia vastaan ja kärsii siellä katkeran tappion. Sitä odotellessa tämän kerran harhalaukauksissa otamme käsittelyyn Ranskan isottelijan luonteen ja Romanian valtavan vähemmistökansalaisuuden taakan, joka estää sitä saavuttamasta kovinkaan suurta menestystä jalkapallokentillä. Puhutaan siis kukoista ja mustalaisista.
Aloitetaan Ranskasta ja kukosta. En ole vaivautunut tekemään taustatyötä selvittääkseni, mitä kukko Ranskan jalkapallomaajoukkueen pelipaidassa edustaa. Varmasti sille löytyisi jokin viehättävä tarina, jonka voisin tässä viehättävästi toistaa. Mutta koska haluan puhua vain omasta puolestani, en aio kerrata muiden sepitelmiä, vaan kerron omani. Kukolla täytyy olla jotain tekemistä Ranskan isottelijan maineen kanssa, joka on seurannut maata aina kaukaa keskiajalta nykypäivään saakka. Tähänhän kuuluu siis kaikki: Aurinkokuninkaan aamiaisorgiat, vallankumouksen ja marseljeesin karkeasti ylimitoitettu korostaminen, Napoleon III:n ja hänen kaupunkiarkkitehtinsa suunnitelmat luoda 1800-luvun loppupuolen Pariisista maailman keskus, ensimmäisen maailmansodan suunsoitto ja vasta eläkkeelle jäänyt presidentti Chirac – tuo pälvikalju laatuviinien väärinkäyttäjä. Mutta ei tarvitse mennä edes henkilökohtaisuuksiin huomatakseen, että kukko on oiva symboli edustamaan röyhkeää kansakuntaa. Ja röyhkeys jalkapallossa kuuluu vain ja ainoastaan hyveisiin. Katsokaa Platinia istumassa presidentinaitiossaan ja huomaatte kuinka hän on valmis juonimaan kaikkensa, jotta Ranska ei enää joutuisi yhtä kylmään alkulohkoon kuin näissä kisoissa kävi. Muistatte Zidanen viimeisen ottelun ja ymmärrätte. Tuo röyhkeä kukkoilu nosti maan komealla tavalla kahteen peräkkäiseen mestaruuteen arvokisoissa vuosikymmen sitten. Samaan aikaan ihastuin heihin, eikä tuo ihastus ole laantunut. Ei kysymys ole koosta, vaan laadusta, röyhkeästä kukkoilusta maailman jalkapallokentillä joka antaa vahvat siivet.
Romaniankin asiat voisivat olla huomattavasti paremmin, jos se olisi kiivaammin pitänyt kiinni maansa nimen alkuperäisestä merkityksestä. Varsinkin tämän päivän poliittisessa tilanteessa tuo tietoisuus antaisi maalle rutkasti lisää itseluottamusta. Suuri harhakäsityshän on, että Romanian nimi johtaisi juurensa maan suuresta vähemmistökansalaisryhmä romaneista, elikkä mustalaisista, tahi manneista, päättäköön kukin kotonaan. Vaan kun tämä ei ole se ainoa totuus, eikä totuus ollenkaan. Todellisuus on paljon tätä kansalaisuuksilla kikkailua kirkkaampi: Romania nimenä tulee suoraan Rooman valtakunnasta. Tätä taustaa korostamalla moni kyvykkäämpikin jalkapallojoukkue saattaisi yllättää itsensä tärisemästä tuon keltaisiin pukeutuneen Balkanin isännän lähestyessä heidän kuudentoista rajaansa. Mutta tässä epätietoisuuden tilassa he näkevät ainoastaan mustalaisryhmän, joka on pystyttänyt leirinsä milloin mihinkin arvokisojen stadionille, ja pelaa kitaransoiton ja tanssin ohessa hetkittäin mukiinmenevää futista. Ei tältä pohjalta pelejä voiteta, ensin on historia hoidettava kuntoon. Ehdotukseni Romanian seuraavaan peliin olisikin, että se marssisi kentälle kantaen yllään vitsakimppua ja kuuluisaa SPQR (Senatus populusque Romanus) lausetta, jolla se osoittaisi arvonsa eurooppalaisten kansakuntien keskuudessa. Ongelmaksi tässä saattaa silti koitua se, että seuraavana maata vastaan asettuu muuan Italia, jolla myös saattaa olla jotain tekemistä tuon muinaisen valtakunnan ja sen lentävien lauseiden kanssa. Mutta hei, siinähän sitä sitten samalla ratkottaisiin kenelle mikin perintö lopulta kuuluu. Mikäpä sen hienompaa, pallo pyörimään ja homma on sillä selvä. Ei siihen akateemista debattia kaivata, kuten harvoin muutenkaan todellisessa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti