Saksa 2 Puola 0, aivan kuten veikkasin. Olen pahoillani puolestanne, jos ette suostuneet kuuntelemaan viisaampaanne ja tämän seurauksena menetitte suuren omaisuuden, pahoillani olen. Itseäni ei sen sijaan liiemmin rahapelit kiinnosta, vaan jälleen kerran vilkaisu voittajavallan menneisyyteen. Tehdään tässäkin nyt niin, aivan kuten Itävallan ja Kroatian välisen ottelun yhteydessä, että keskitytään ainoastaan Saksaan ja pohditaan Puolan oloja maan seuraavan ottelun yhteydessä. Tämä yksinkertaisesti siksi, että niin menneisyytensä kuin pelikykynsä kautta Saksa on Puolaan nähden ylivoimainen.
Saksan synonyymihan on keisarius. Saksan ensimmäisen Keisarin voidaan katsoa olleen frankkien kuningas Kaarle Suuri. Sääli, että hänen perillisensä (kuten perilliset niin usein) eivät osanneet säädellä heille jäänyttä pääomaa, vaan hassasivat sen monenmoisiin valtataisteluihin ja rietasteluihin. Valtakunta hajosi ja varsinaisen Saksalais-roomalaisen keisarikunnan perusti vuonna 962 Otto I Suuri. Ja seurasipa aikamoinen tulevaisuus: oli keskiaikaa, katolista kirkkoa, sotia ja uskonpuhdistuksia, Luthereita ja aina vain lisää Kaarleja, Ludvigeja, Pius ties monensia ja hirvittävä määrä kotieläimiä maleksimassa isäntiensä nurkissa. Mutta Saksa on vahva, oli jo tuolloin, ja tämä toinen keisarikunta kesti vahvana aina Napoleoniin. Sitten taas hetken aikaan hellitettiin, kunnes saatiin tarpeekseen, ja ulkopoliittisen valtataistelunsa tueksi yhteinen rautakanslerituttavamme Otto von Bismarck kyhäsi yhdessä Preussin frendikuninkaansa Wilhelmin kanssa (ja Ranskan kustannuksella) uuden Saksan keisarikunnan. Tämä kesti hyvänmallisena kunnes Bismarck ei enää jaksanut ja ensimmäisen Wilhelmin perillinen Wilhelm II sai taas kelpo ajatuksen ryhtyä tavoittelemaan koko laajan mualiman valloitusta, tuli ensimmäinen maailmansota ja katosi keisarikunta. Seurasi maailmansotien välinen aika ja hallitsemaan pääsi kenties Saksan pitkän historian järkevin herrasmies, Weimarin tasavallan ulkoministeri Gustav Stresemann, jolla ei ollut mitään tarvetta hankkia itselleen Keisarin titteliä. Vaan eräs toinen oli eri linjoilla. Hitler perusti tuhatvuotisen valtakunnan (joka kesti reilut kymmenen vuotta), jolle erheellisesti Kaarle Suuren unohtaen antoi nimeksi Kolmas valtakunta, ja asettui sen diktaattoriksi eli Keisariksi. Lopputulos tästä on varmasti kullekin tiedossa.
Kun Pariisin sopimus ja Euroopan yhteisö turmelivat Saksan haaveet ylläpitää poliittista valtaansa Manner-Euroopassa, pyrki se intensiivisesti pönkittämään henkistä yliotettaan urheilun kautta. Jalkapallo nousi maan kuninkuuslajiksi viimeistään sen kuuluisan Unkari ottelun jälkeen, jonka vuotta en millään kykene saamaan mieleeni. Saksan viides keisarikunta sai joka tapauksessa alkunsa, kun MAA voitti maailmanmestaruuden vuonna 1974, pitkälle oman poikansa Franz Beckenbauerin avustuksella, joka tämän jälkeen kruunattiin uuden keisarikunnan Keisariksi. Tämä valtakausi kesti aina vuoteen 1990 saakka, jolloin Keisari Beckenbauer voitti valmentajana Saksalle sen tähän mennessä viimeisen mestaruutensa. Tähän mennessä viimeinen keisarikunta hajosi, uutta odotetaan saapuvaksi.
Olen veikannut, että Saksa tulisi putoamaan jo neljännesvälierissä Tshekeille. Tämä saattaa vaikuttaA monista suurvallan aliarvioimiselta ja olen veikkaukseni jälkeen itsekin tullut pitkälti samaan tulokseen. Mutta aion silti pysyä kirjoittamani takana ja syy on seuraavanlainen. Saksan nykytilanteessa ei ole mahdollista tietää minkä muotoiseksi sen seuraava Keisarikunta tulee koostumaan. Rakentuuko se mahdollisesti jälleen kerran poliittisen auktoriteetin tavoittelemisen päälle, vai aikooko Beckenbauer vielä mahdollisesti valtaan. Suurisku urheilullisen keisarikunnan uudelleenpystyttämiseksi oli Beckenbauerin männä vuonna kärsimä tappio UEFA:n presidentinvaaleissa Ranskan Michel Platinille. Saksa on uinuva jättiläinen, joka mitä luultavimmin ei vielä herää näihin kisoihin riittävän aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti