Järkytyksekseni olen joutunut huomaamaan, että työllä ja verensekaisella hiellä kehittelemäni tarina ei ole saavuttanut sitä valtakunnallista huomiota, joka sille eittämättä kuuluisi. Mikä on? Ettekö ymmärrä hyvän päälle vai onko muuta hommaa? Ja mitä hommaa? Tärkeämpää kuin lukea laatutekstiä Turun yöelämästä? Älkää viitsikö. Kyllä minä teidät tunnen. Räävittömyyttä te kaipaatte, seksiä ja likaisia puheita. Vanteeksi vain mutta en ennenkään ole tottunut myymään itseäni niin halvalla, eikä myöskään tämä kerta tee poikkeusta. Sivistyisitte, katsokaa taidetta ja eurooppalaisia elokuvia, keskustelkaa keskenänne, kysykää elämänkumppaneiltanne miten he voivat ja jättäkää kaikki räävittömyys poikain iltoihin, jolloin kun lekasta on enää alle puolet jäljellä, tunteet voi vapautunein mielin nostaa pintaan. En aio kartuttaa teidän likaista maailmaanne yhtään enempää, kuin mitä se jo valmiiksi on. En suostu siihen. Tämä tältä erää, kiitos.
Tarkemmin harkittuani päätin sittenkin tehdä poikkeuksen, sillä tehän lopulta palkkani maksatte (jos ette muuten niin kustantamalla veroillanne ilmaisen opiskeluni, joka mahdollistaa kesän joutoajan, jolloin viini virtaa ja näppäimistö soi, eläkää sen kanssa sitten.) Jos haluatte paljasta pintaa ja yössä kiitäviä nautinnon huutoja, en voi luvata, että kykenisin tuomaan niitä haluamallanne tavoin julki. Mutta lupaan yrittää sinne päin. Tänään voisimme keskustella työpaikkaromantiikasta. Kaunista, eikö?
Jotkut työnantajathan eivät katso kovin hyvällä sitä, että heidän palveluksessaan työskentelevät kaksi yksinäistä löytävät toisensa. Työnantajia on helppo ymmärtää, jos työntekijät työskentelevät palveluammateissa. Sillä alkuunhan koittaa aina se ensirakastumisen hulluus ja huuma. Lapsenomaiset rakastavaiset eivät osaa (iästä riippumatta) pitää kouriaan toisistaan erossa ja työntävät häpeämättömästi kieltään toistensa kurkkuihin asiakkaan odottaessa palvelua. Jos oikein hyvin tai huonosti käy, ajautuvat nämä kyyhkyläisemme harrastamaan sukupuoliyhdyntää työpaikkansa saniteettitiloihin, jonka seurauksena he väsähtävät niin perinpohjaisesti, ettei työnteosta tahdo sen jälkeen tulla enää mitään. Onnellisen rakkaustarinan seuraaminen saattaa monella yksinäiselle kollegalle olla liian kova paikka. Tämä taas lisää masturbaatiota ja itsemurhalukuja. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen kun raskas arki painaa yli kuolemaan tuomitun amoren? Tuolloin lapsenomainen rakkaustarina muuttuu lapsenomaiseksi kaksinkamppailuksi, josta ei kukaan lähikilometrien säteellä majaileva jää osattomaksi. Ja tätä seuraa taas sovintoseksi työpaikan saniteettitiloissa, kunnes uusi taistelu on valmis alkamaan. Masturbaatio- ja itsemurhaluvut pysyvät vakioina.
Edellä mainittuja ongelmia ei silti pääse esiintymään ritarin ammatissa, sillä vaikka ammattia väen väkisin halutaan kutsua palvelualaksi, on se siitä todellisuudessa hyvin kaukana. Annetuilla kriteereillä lähes jokainen palkansaaja harjoittaisi jonkinlaista palvelua, ja niinhän asia taidetaan ajatellakin. Mutta ei nyt puututa tähän, sillä seksistähän tässä piti puhua. No ajatellaan, että kaksi ritaria löytäisi toisensa öisen tähtitaivaan alla (parimme voi olla homo- lesbo- tai heteropari, sillä lain mukaan en enää voi tehdä eroa heidän välilleen.) Siinä he sitten tutustuisivat ja rakastuisivat, viikot kiirisivät ja ensi suudelma vaihdettaisiin jättöpaikan kulmalla odoteltaessa myöhässä olevia Helsingin sanomia. Miehen käsi ajautuisi huomiota herättämättömästi toisen olkapäälle ja hellä kosketus niskan seutuville kertoisi, että lehdet saisivat olla useamminkin myöhässä.
No eihän tässä mitään, antaa ihmisten pussailla, kunhan muiskutus ei äidy loiskeeksi asti. Mutta jos monilla muilla työntekijöillä on käytössään erinäisiä saniteettitiloja eläimellisten viettien tukahduttamista varten, ovat ritarit jääneet näistä etuoikeuksista täysin paitsi. Minne ritarit kellistäisivät toisensa, kun tarve niin vaatii? Vaihtoehtoja on tietysti olemassa mutta jokainen niistä vaatii tarkkaa harkintaa. Ensinnäkin on mahdollista tunkeutua talojen kellareihin tai ullakoille, joissa öiseen aikaan on hyvin hiljaista. Tällöin tulee tietysti varoa, ettei suorituksesta aiheutuva ääni nouse liian voimakkaaksi. Rappukäytäviä kannattaa välttää, sillä koskaan ei tiedä, jos asukas saapuu ja pyytää päästä mukaan. Voi arvata, että tilanne olisi kiusallinen. Jos ritari tekee työtään autolla, voi hän aina houkutella saaliinsa kyytiin ja toimittaa tarpeet jonkin rauhallisen kentän laitamilla. Tällöin silti puhdistautuminen saattaa olla hankalaa, mutta ainahan voi käyttää juomapullossa olevaa raikasta vettä. Jättöpaikalla naiskentelu on se vihoviimeinen teko, mutta kaiken kokeneille pervertikoille sekin saattaa tuoda uutta maustetta elämään. Aivan paljaan taivaan alla ei silti kannata lähteä leikkejä leikkimään, mutta sulloutuminen jättölaatikoihin mahdollistaa suojan ihmiskatseilta - lähellä mutta niin kaukana.
Tämän tekstin tarkoituksena ei ole ollut yllyttää ketään vasten omaa tahtoaan antautumaan mielipuolisille ajatuksille – ei vaikka palveluesimies karauttaisi keltaisella ratsullaan paikalla ja tarjoaisi hetken huumasta muutaman minuutin lisää piirien jakoaikaan. Siinä vaiheessa suosittelen nakkaamaan moista ehdottelijaa lehtinipulla niskaan ja tekemään kantelun. En tosin ole kuullut, että tällaista olisi vielä kenellekään sattunut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Hui, nyt alkoi pelottamaan itseänikin. Taidanpa huomenna mennä työmaalle hieman tavallista myöhemmin, niin vältyn seksielämäänsä virikkeitä haikailevilta palveluesimiehiltä, naisilta kissoineen ja kaikilta muiltakin jotka eivät osaa elää elämäänsä kuten televisiomainoksissa opetetaan.
Kello on 19.13 kun kirjoitan tätä. Yöksi on luvattu sadetta. Satakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti