Ja vaikka allekirjoittaneenkin tapainen ylempiä voimia omaava, yhteisön piirissä tunnettu ja hyväksytty, sukulaistensa keskuudessa arvostettu ja taidemaailman piirissä kadehdittu Uomo Universale suorittaisikin päivätyönsä vankalla rutiinilla ja varmuudella, saattaa jotkut ylevät voimat (nuo inhat tekeleet) joskus juonia tapahtumat maan päällä sellaisiksi, ettei niihin suurinkaan inhimillinen voima kykene vaikuttamaan. Vai miten muuten selittäisitte sen, että Itävalta, tuo hyppyrimäkien valtakunta (muistatte Goldbergerin Andyn ja Morgernsternin Thompan) onnistui maalaamaan eilisessä ottelussa Puolaa vastaan. No, pilkulta tosin, mutta maalaamaan kuitenkin. Ei sen puoleen, että Puolankaan odotusarvo olisi pilviä hivellyt. Mutta jotain merkillistä tapahtuu tällä hetkellä Euroopan kentillä.
Voi olla, (ja sana VOI tässä siitä syystä, että tällä kertaa en ole näkemyksestäni yhtä vakuuttunut kuin edellisillä kerroilla) että Itävalta käytti päivän otteluun yhtä historialliskulttuurillista salaista asettaan, kaivaen sen naftaliinista ensimmäistä kertaa yli 150 vuoteen. Salainen ase ei ole ase sanan varsinaisessa merkityksessä, kuten mm. miekka tahi tykki tahi nahkainen hansikas. Mutta vaikka siltä puuttuukin tämä ilmeinen väkivaltainen ponsi, onnistuu sillä parhaimmillaan lahjomaan virallisten valvojien huomion jonnekin muualla, niin että eilisen kaltaisia tilanteita tuuppimisilla höystettynä pääsee syntymään.
Salainen ase ei ole enempää tai vähempää kuin Sacherkakun salainen resepti, jota on varjeltu kilpailijoilta tarkkaan jo reseptin valmistumisvuodesta 1832. Kakun syntytarina on siitä mielenkiintoinen, että leipuri Franz Sacher kehitti sen Euroopan Napoleonin sotien jälkeiselle ehdottomalle ykkösmiehelle Klemens Wenzel von Metternichille, joka kierteli manteretta niin hektiseen tahtiin, että ei kunnolla ehtinyt nukkua, ei nauttia rakkauden hedelmistä eikä taatusti maistella häntä varten valmistettuja kakkuja. Siinä taas kerran nähdään, kuinka tärkeää rikkaiden ällötysten liiallinen helliminen on – sen kautta saattaa syntyä jotain, joka myöhemmin hyödyttää myös meitä köyhiä ällötyksiä. Way to go Franz!
Noh, kun tämä alkuperäinen kakku oli elänyt elämäänsä joitakin vuosia, Franzin poika Eduard (leipuri hänkin, luulisin) uskalsi kajota isänsä reseptiin ja ujutti sen sekaan yltiömakeaa aprikoosihilloa, jota kautta syntyi se Sacherkakku, jota me olemme tottuneet nauttimaan saapuessamme työpaikoiltamme viideltä aamuyöllä, painomustetta kasvoissa ja kainaloissa ja maan hengittäessä raskasta ilmaa. Pitkin 1900-lukua käytiin nimikiistaa eri torttuloiden välillä siitä, kenellä olisi oikeus käyttää Sacher-nimikettä oman tekeleensä edessä. Tämä oli silti kaikin puolin täysin arvotonta mekastusta, sillä missään vaiheessa ei ollut olemassa kuin yksi, ainoa ja alkuperäinen resepti – se salainen, jota varjeltiin miekoin ja kaulimin. Tuo salainen resepti, tuo wieniläisten ja itävaltalaisten salainen ase, jonka Franz Sacher oli painottanut kaivamaan esiin (oletettavasti) kun maa tarvitsisi kipeimmin lisävoimia.
Ja eilen niin tapahtui mutta ei kuitenkaan niin, että itävaltalaisten joukkue olisi väliajalla pistänyt torttua naamaansa (sillä Sacher itsessään ei tuo lisävoimia yhtään Mars- tai Snickers-patukkaa paremmin), vaan huomattavasti katalammin keinoin. Itävallan joukkuejohto kävi heti ensimmäisen puoliajan päättyessä vierailulla erotuomarien vaihtokopissa, naamioituneina UEFA:n kansainvälisiksi toimijoiksi, sillä kilpailevien joukkueiden edustajilla on ehdoton kielto vierailla tuossa pyhässä tilassa. Tuolla historiallisella hetkellä he myivät itävaltalaisten kansallisaarteen yhdestä maalista. Pääerotuomari Howard Webb otti ja kiitti, ja arvattavaa on, että seuraavina viikkoina ja kuukausina brittien saaret täyttää kuuluisa tuomari Webbin Sacherkakku, se aito ja alkuperäinen. Tähän kaikkeen laji nimeltä jalkapallo saa kansakunnat alistumaan, mutta hei, eiköhän se nyt ole sen arvoistakin jos kerran muusta ei puhuta kuin epäterveellisestä, kiloja ja rasvaläiskiä lisäävästä, alun perin ökyaateliselle tuotetusta paskanvärisestä möykystä.
Jos rupesi sokerihammasta kolottamaan, tässä epäviralliset ohjeet epäviralliseen Sacheriin:
- Voitele huolellisesti n. 3 litran kakkuvuoka
- Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää ½dl sokeria ja vatkaa vielä hetki
- Laita uuni lämpenemään 175° C asteeseen
- Vatkaa keltuaiset ja 1 dl sokeria vaahdoksi
- Sulata suklaa
- Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. (Vatkainta ei tarvitse pestä, jos etenee tässä järjestyksessä)
- Lisää hieman jäähtynyt suklaa rasva-sokerivaahtoon
- Sekoita joukkoon keltuaisvaahto, keskenään sotketut kuivat aineet sihdaten ja viimeiseksi vakuaisvaahto.
- Kada taikina vuokaan ja tasoita pinta.
- Paista 175°C uunin alimmalla tasolla 60-70 minuuttia. Jos pinta ruskistuu liikaa, peitä se foliolla.
- Anna kakun jäähtyä n. 5 minuuttia vuoassa, ja kumoa se.
- Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen tai neljään osaa.
- Sulata suklaa veden kanssa ja sekoita tasaiseksi.
- Levitä kerrosten väliin ensin aprikoosimarmeladia ja sitten suklaata. Levitä ohut kerros marmeladia kakun reunoille ja pinnalle.
- Sulata levy suklaata rasvan kera, lisää joukkoon kerma. Sekoita tasaiseksi.
- Anna kuorrutuksen jäähtyä, Seoksen saetessa kaada se kakun pinnalle ja anna valua reunoille
- Anna kakun maustua viileässä mielellään seuraavaan päivään asti.
- Tarjoa huoneenlämpöisenä pehmeän, vaniljaisen kermavaahdon kera
Tämä ohje sovellettu Suuren leivontakirjan (tjsp.) ohjeesta.
Maidottoman kakun saa käyttämällä maidotonta tummaa suklaata, kasvimargariiniä ja jättämälla kerman pois kuorrutuksesta, tai korvaamalla lirauksella sen kookosmaitoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti